Finnkinon uusi SCAPE-teatteri tarjoilee kirkkaampaa ja terävämpää kuvaa sekä luonnollisempia äänimaailmoja, mutta elämyksestä saa myös maksaa aiempaa enemmän.

Kävin toissapäivänä katsastamassa entisen Tennari 1:n, nykyisen SCAPE-teatterin, Finnkinon järjestämässä lehdistötilaisuudessa. Finnkinon päättäjien lisäksi paikalla oli Dolbyn edustaja, joka pyöräytti kankaalla Atmos-valistusvideon ja pari demoa.

Puheiden jälkeen päästiin asiaan, kun aamuvarhaisella paikalle vaivautuneille esitettiin Independence Day: Uusi uhka -elokuva. Finnkino on painottanut uuden laserprojektorin tuplaten suurempaa valotehoa ja sen mahdollistamaa kirkasta 3D-kuvaa, joten ei ihme, että elokuvasta esitettiin 3D-versio.

Independence Day: Uusi uhka itsessään oli raivostuttavinta sontaa vuosikausiin, eikä siitä sen enempää. Sen 3D-toteutus ansaitsee kuitenkin kehut, vaikka kyseessä on ns. jälkikonversio. Elokuvaa ei siis kuvattu 3D:nä, vaan se suunniteltiin, kuvattiin ja leikattiin 2D-elokuvaksi. Tuon jälkeen elokuvan kuvamateriaali jaettiin kolmelle 3D-konversioihin erikoistuneelle yritykselle, jotka lisäsivät kuvaan 3D-tehosteen. Olen perinteisesti kironnut jälkikonversiot syvimpään helvettiin, koska ne eivät ole mielestäni koskaan tuoneet elokuvaan mitään lisäarvoa, ja monissa tapauksissa tehneet elokuvalle vain hallaa. Independence Dayn jälkikonversio on poikkeuksellisen onnistunut, ja esittää mennen tullen parasta jälkikonvertoitua 3D:tä mitä olen koskaan nähnyt.

Osan kunniasta ansaitsee varmasti salin uusi laserprojektori. Siinä missä salin aiemmalla projektorilla esitetyt 3D-elokuvat olivat pimeitä, suttuisia ja kontrastiltaan latteita, piirsi Barcon valmistama laserprojektori kirkasta, dynaamista ja terävää 3D-kuvaa. Uudet 3D-lasit olivat marginaalinen parannus vanhaan malliin verrattuna, sillä vaikka linssin koko on kasvanut, tuottavat ne edelleen hieman häiritseviä heijastuksia kuvan reunoille. Tuo johtunee kankaalta tulevan valon heijastumisesta katsojan silmistä linssien sisäpinnalle (tai sitten ei). Huomasin heijastuksien katoavan, kun lasit vei n. 10 senttimetrin etäisyydelle silmistä. Elokuvan katselusta ei tuolla tavalla tietenkään tule mitään, mutta tulipa kokeiltua.

Salin uusi Dolby Atmos -äänentoistojärjestelmä hoiti urakkansa kunnialla. Se ei kuitenkaan onnistunut räjäyttämään tajuntaani, useammastakin syystä. Ensiksikin, äänenvoimakkuuden taso oli lievä pettymys. Ääniraita ei suinkaan soinut hiljaa, mutta äänentoisto soi niin erinomaisen puhtaasti ja vaivattomasti, että siitä olisi varmasti irronnut lisää desibelejä kuulon rasittumatta.

Toisen pikku pettymyksen aiheutti basso. Kyllä kyllä, penkit tärisivät hieman silloin tällöin räjähdysten tahdissa ja matalia taajuuksia sisältävät äänitehosteet humisivat ihan kivasti. Siitä huolimatta salin bassotoisto sai minussa aikaan vain ”meh”-fiiliksen, koska olen kokenut mojovampaa basson elämöintiä omassa kotiteatterissani (humblebrag). Samaan hengenvetoon pitää todeta, että SCAPE-salin äänentoisto pystyy parempaan kuin mitä se Independence Dayn aikana esitti. Sen todisti ennen elokuvaa esitetty Dolby Atmos -intro, jonka päätteeksi saliin vyöryvä äänimassa herätti meikäläisessä aitoa kunnioitusta.

Kolmas pettymyksen tapainen juontaa elokuvan ääniraidan miksauksesta. Se oli nimittäin tungettu aivan liian täyteen kaikkea mahdollista, minkä seurauksena Atmos-äänentoiston erityisominaisuudet eivät päässeet oikeuksiinsa. Atmoksen ansiosta äänisuunnittelijat voivat kuljettaa ääntä saumattomasti pitkin salia ja kontrolloida ääntä myös korkeussuunnassa, mutta mikäli tuollaista oli Independence Dayn ääniraidalle tehty, se katosi tehokkaasti jatkuvaan musiikin, dialogin, räjähdysten ja äänitehosteiden kakofoniaan. Veikkaanpa Atmos-äänentoiston toimivan huomattavasti paremmin hieman rauhallisemmissa elokuvissa.

Kuten kuvista ilmenee, tilan valaistuksen väriä voi muuttaa. Operaattori voi valita 256 000 värin paletista, minkä lisäksi valaistuksen voi laittaa ns. karusellitilaan, jossa valojen väri vaihtuu vaivihkaa itsekseen.

Italialaiset nahkapenkit osoittautuivat materiaaliltaan keinonahaksi. Penkki on kiitettävän tilava tällaiselle isokokoisemmallekin jannulle, ja jalkatilaa on tullut joitain senttimetrejä lisää. Keinonahka ei hiostanut hieman alle kolmetuntisen session aikana nimeksikään. Jos uudesta penkkidesignista pitää jotain negatiivista sanoa, oli sen selkänoja mielestäni hieman liian pystyssä. Olisin kaivannut loikoilevampaa katseluasentoa.

Uuden salin lippujen hinnoista on käyty kiivasta keskustelua eri puolilla. SCAPE-salin liput maksavat kolme euroa tavallista enemmän, mikä tarkoittaa kalleimpien lippuhintojen lähentelevän jo 20 euroa. Maksaisinko 18,50€ nähdäkseni elokuvan SCAPE-salissa? Tuskin, vaikka puitteet ovat kunnossa. 16,50€ viikolla päivänäytöksestä on sekin minulle liikaa, koska asun melkein tunnin ajomatkan päässä Helsingistä, eivätkä reissun kustannukset rajoittuisi vain lipun hintaan. Halvimmalla sarjalipulla yhden lipun hinnaksi tulisi 10,50€ (mikäli ymmärsin lippuhinnoittelun juonen oikein), minkä maksaisin SCAPE-elämyksestä jo oikein hyvillä mielin.