ViewSonic PX747-4K: halvalla hyvä 4K HDR-projektori?

Testissä ViewSonicin edullinen DLP-projektori, jolle valmistaja lupailee 4K UHD -tarkkuutta ja HDR-yhteensopivuutta. Mutta onko siitä oikeasti mihinkään?

Otetaanpa tähän kärkeen pikku anekdootti. Tämän arvostelun piti alunperin käsitellä ViewSonicin projektoria PX727-4K, sillä sen pyysin testiin. En tuolloin tiennyt, että PX727-4K:lla on sisarmalli PX747-4K, joka on ulkoisesti identtinen PX727-4K:n kanssa. Testasin ja palautin projektorin hoksaamatta, että testipenkissä käynyt proju ei ollutkaan PX727-4K. Totuus paljastui vasta myöhemmin, kun aloin koostaa projektorin tietoja tätä artikkelia varten. Valmistaja ilmoittaa PX727-4K:n valotehoksi 2200 lumenia; minä mittasin Bright-kuvatilasta kuitenkin yli 3000 lumenia, mikä sai aikaan varsin hämmentynyttä päänahan raaviskelua ja mittaustulosten tarkistamista. Netistä lataamani käyttöohjeen ensimmäisellä sivulla listataan molemmat mallit, minkä huomattuani etsin PX747-4:n speksit ja tajusin mitä oli tapahtunut.

Kuinka mallit sitten eroavat toisistaan? Eivät hinnaltaan, eivätkä juuri muutenkaan. DLP-kenno, optiikka ja UHD-lamppu ovat identtisiä resoluutiota, 1.2x-zoomia ja lampun kestoa myöten. Teknisesti ainoa ero piilee valopolulla olevassa väripyörässä. PX727-4K:n väripyörä on tyypiltään kuusilohkoinen RGBRGB, kun PX747-4K:n väripyörä on nelilohkoinen RGBW. Valkoisen (W) -lohkon ansiosta PX747-4K paiskaa kankaalle yli puolet enemmän valoa kuin sisarmallinsa. Valoteho ei kuitenkaan tule ilmaiseksi: PX747-4K häviää sisarelleen mitä tulee värien kylläisyyteen ja väriavaruuden laajuuteen.

4K, UHD, jotain muuta?

4K-projektorit eivät ole enää uusi juttu. Sony esitteli ensimmäisen kuluttajamallin vuonna 2011, joskin varsin rasvaisen hintalapun kera. Oman 4K-projektorini ostin jouluksi 2014, jolloin Sony VW300ES:n hinta oli tippiä vaille 10 000 euroa. Vuoden 2017 elokuussa Sony julkisti VW260ES:n, joka on 5 000 euron hintaisena edelleen markkinoiden edullisin aito 4K-projektori.

”Heetkinen!”, saatat sanoa. Miten niin ”edelleen markkinoiden edullisin”, kun Optoma, BenQ, Acer ja ViewSonic ovat julkaisseet lähes kaksikymmentä 4K UHD -projektoria alle 2 000 euron hintaluokkaan? Saahan tätä ViewSonic PX747-4K:ta Suomestakin jo alle 1 200 euroon!

Mysteerin ratkaisu piilee sanassa ”aito”. Yllä mainituissa Sonyissa on kolme kappaletta SXRD-kennoja, joista jokaisessa on 4096 x 2160 kuvapistettä. Tuota 4096 x 2160 -tarkkuutta kutsutaan nimellä 4K DCI, mikä viittaa elokuvateattereissa käytettävään 4K-esitysstandardiin. 4K DCI on hieman outo lintu kuluttajaprojektoreissa, sillä käytännössä kaikki kuluttajien saatavilla oleva 4K-sisältö on 4K UHD -tarkkuudessa, eli 3840 x 2160.

”Aidoksi” 4K UHD -projektoriksi voidaan siis väittää projektoria, jonka todellinen (ns. natiivi) resoluutio on vähintään 3840 x 2160. Markkinoilla on aimo joukko 4K UHD -termillä mainostettuja projektoreja, joiden natiiviresoluutio ei tuohon yllä. JVC:llä ja Epsonilla on 4K UHD -malleja, joiden natiiviresoluutio on 1920 x 1080. Acer, BenQ ja Optoma ovat julkaisseet 4K UHD -projektoreja, joiden 0,67-tuumaisen DLP-kennon natiiviresoluutio on 2716 x 1528.

Testaamani PX747-4K ja monet muut edulliset 4K UHD -projektorit perustuvat uuteen 0,47-tuumaiseen DLP-kennoon. Sen natiiviresoluutio on 2048 x 1200, josta kuvan muodostamiseen käytetään 1920 x 1080 -kuvapisteen kokoista aluetta. Mitenkäs tällaista ”vajaaresoluutioista” masiinaa saa sitten ylistää 4K UHD -projektoriksi ilman kuluttaja-asiamiehen älähdystä valheellisesta mainonnasta?

Se on sallittua (ainakin Yhdysvalloissa), koska Consumer Technology Association (CTA) -järjestön mukaan projektori ansaitsee 4K UHD -luokituksen, mikäli se piirtää kankaalle 3840 x 2160 kuvapistettä. Projektorin natiiviresoluutiolla ei ole asiaan vaikutusta.

PX747-4K ja muut samaa DLP-kennoa käyttävät 4K UHD -projektorit tekevät tuon taikatempun jakamalla kuvalähteestä saapuvan 3840 x 2160 -ruudun neljään palaan, ja piirtämällä nuo neljä palaa kankaalle yksi kerrallaan salamannopeasti ennen kuin seuraavalle ruudulle tehdään sama temppu. Kun nuo neljä palaa piirretään hieman eri kohtiin kangasta, piirtyy kankaalle ainakin teoriassa 3840 x 2160 kuvapistettä.

DLP-kennon kehittäjä Texas Instrumentsin mukaan kennon mikropeilit ovat niin nopeita muuttamaan asentoaan, että kukin mikropeili vastaa käytännössä neljää kuvapistettä. Joissain 4K UHD -ratkaisuissa kuvapisteiden piirtäminen eri kohtiin kangasta tapahtuu kennon ja optiikan välissä värähtelevän elementin avulla, mutta valmistajan sivuilta ei löydy selkeää vastausta kysymykseen miten tuo tapahtuu tämän 0,47-tuumaisen DLP-kennon kohdalla.

Onko kuvapisteiden monistaminen sitten silminnähden huonompi ratkaisu kuin natiivi-4K, kun otetaan huomioon konvergenssin ja optiikan vaikutus kuvan tarkkuuteen? Aihe vaatii aivan oman artikkelinsa, joten ei siitä sen enempää tässä yhteydessä.

Kun HDR ei ole HDR:ää

Markkinoille on lyhyessä ajassa ilmaantunut useita HDR-logolla koristettuja projektoreita. Valmistajat ovat ilmiselvästi hoksanneet kuluttajien vaativan HDR-yhteensopivuutta uutta televisiota ostaessaan, joten pitihän projektoreihinkin se HDR-logo saada. Asiassa on tosin yksi iso ongelma: kuluttajaprojektoreille ei ole HDR-standardia. Ei sitten minkäänlaista.

Mitä tuo sitten tarkoittaa käytännössä? Ensinnäkin sitä, että HDR-logo projektorin tiedoissa takaa vain sen, että projektori ymmärtää vastaanottavansa HDR-kuvaa — ja siinä kaikki. Logo ei takaa, että projektori osaisi käsitellä tai esittää HDR-kuvaa mitenkään fiksusti. Ilman standardia valmistajilla on täysin vapaat kädet päättää itse mitä HDR-kuvalle projektorissa tehdään ja miten se toistetaan. Toiseksi standardin puute tarkoittaa sitä, että projektorin HDR-toistoa ei voi kalibroida. Miten kalibroija sen tekisi, kun ei ole standardia mihin verrata mittalaitteen antamia lukemia?

Projektorin HDR-toistoa täytyy silti jotenkin arvottaa. Mittauksista ei ole juuri apua standardin puuttuessa. HDR-termi tarkoittaa alunperin vain suurikontrastista kuvaa (High Dynamic Range), mutta termin alle on vaivihkaa muilutettu kosolti muutakin. Esimerkkinä Wide Colour Gamut eli laaja väriavaruus, jonka voisi toteuttaa aivan yhtä hyvin ilman HDR:ää. Päädyin arvottamaan projektorin HDR-suorituskykyä tutkimalla kuinka se toistaa kuvan niitä ominaisuuksia, joilla HDR erottuu perinteisestä SDR (Standard Dynamic Range) -kuvasta.

Liitännät ja muuta yleistä

Projektorin takapaneelissa on kaksi HDMI-tuloa, joista vain toinen tukee 4K-kuvaa ja HDCP2.2-kopiosuojausta. Tietokoneen voi kytkeä projektoriin HDMI:n lisäksi VGA:lla, jos moista kaapelia enää mistään löytää. Ääntä saa sisään ja ulos pikkuplugeilla. Kahdesta USB-liitännästä pienemmällä tehdään firmispäivitykset ja isommasta saa virtaa ulkoisille laitteille. RS-232-liitin mahdollistaa projektorin ohjaamisen hommaan sopivilla lisälaitteilla. Takapaneelin liitännöistä viimeinen antaa 12 voltin herätevirtaa esim. sähkömoottorilla varustetun valkokankaan ohjaamiseen.

Käyttönäppäimet sijaitsevat projektorin päällä. Niillä plärää valikkoja, säätää 10 watin teholla siunatun kaiuttimen äänenvoimakkuutta ja vaihtaa kuvatuloa. Rimpulan oloiset fokus- ja zoom-rullat lepäävät syvennyksessä lähellä projektorin etuosaa. Lämmin jäähdytysilma puhaltaa ulos projektorin vasemmasta etukulmasta edestä päin katsoen. Kaukosäädin on valaistu ja käyttötuntumaltaan aavistuksen epävarma.

Optiikan F-arvoksi ilmoitetaan 1,94 – 2,06 ja polttoväliksi 15,57 – 18,67 mm. Heittosuhteeksi ilmoitetaan 1,47 – 1,76 ja zoomiksi 1,2x. Kulmasta kulmaan 100-tuumainen kuva syntyy vähintään 3,253 metrin ja enintään 3,9 metrin päästä. Käyntiäänen voimakkuudeksi ViewSonic ilmoittaa 27 desibeliä Silence-kuvatilassa, joka minimöi älämölön kytkemällä tuulettimen lisäksi pois päältä liudan ominaisuuksia, joukossa mm. kuvan 4K-tarkkuuden mahdollistava XPR. Silence-tilassa projektori on reippaasti muita toimintatiloja hiljaisempi, mutta tuolloin kuvan tarkkuus on siis tavallinen HD (1920 x 1080).

Valmiiksi lämpimässä huoneessa projektori innostuu huomattavaan puhinaan, kun lampun kytkee Normal-tilaan kirkkaimmilleen. XPR lisää sinfoniaan oman mausteensa sirinän muodossa. Kaiken kukkuraksi testiin toimitettu yksilö piti todella inhottavaa ujellusta myös Silence-tilassa.

Oman Leo Bodnar -viivetesterini kenkkuillessa kurkkasin mitä ulkomaiset kollegani ovat mitanneet projektorin toistoviiveeksi. Tulokset pyörivät 50 ja 60 millisekunnin välissä, mikä on varmasti liikaa joillekin pelaajille.

Leffa pyörimään, vihdoinkin

Elokuvaa katsellessani huomio kiinnittyi ensimmäiseksi mustan harmauteen, joka ei voinut olla pistämättä silmään hiilikellariteatterissani. Lisäksi kuvan tummassa päässä ei ollut sävyjä tai yksityiskohtia nimeksikään. Seuraavaksi huomasin kuva-aluetta reunustavan kehyksen, joka oli testaamallani kuvakoolla n. seitsemän senttimetrin levyinen. Silloin tällöin kehyksen ulkoreunassa erottui lisäksi muutaman kuvapisteen levyinen vaalea raita. Kuva-alueen ulkopuoliset ilmiöt ovat seurausta DLP-kennon rakenteesta, eikä niistä tulla pääsemään eroon ainakaan tämänhetkisen tiedon perusteella. Ilmiöiden näkyvyyttä voi minimoida sopivalla valkokankaalla ja etenkin kankaan ympäristön toteutuksella.

Kuvan värit vaikuttivat hieman pliisuilta ja voimattomilta. Niitä voi jonkin verran boostata MoviePro-valikon Color Enhancer -toiminnolla, joka vaikuttaisi olevan muista DLP-projektoreista tuttu BrilliantColor toisella nimellä. Samassa valikossa lymyilee myös Super Resolution, ehta ”kuvanparannusominaisuus”, joka taikoo kuvaan lisää yksityiskohtia, mukamas. Resoluutiotestikuvalla näki selvästi, että Super Resolution ja Sharpness aiheuttivat molemmat vääristymiä signaalin korkeimmissa taajuuksissa eli skarpeimmissa detaljeissa.

Fokuksen kärsivällisestä ruuvaamisesta huolimatta kuva vaikutti yhä aavistuksen tyypillistä DLP-projektoria pehmeämmältä. Syynä voi olla kennon natiiviresoluution nelinkertaistaminen, mutta selitys voi piillä myös heikkotasoisessa optiikassa. Testikuvageneraattorin valikoissa ja joissain testikuvissa erottui selvästi kummallinen ilmiö, jossa suurikontrastisen ääriviivan viereen piirtyi ylimääräistä vihertävää haamua. Nappasin muistin tueksi ilmiöstä pari havainnollistavaa kuvaa:

PX747-4K:n tuottaman kuvan yleisilme on sitä vakuuttavampi mitä kirkkaampaa sisältöä sillä toistetaan. Projektori on valotehonsa ansiosta parhaimmillaan toistaessaan kirkasta 1.78:1-kuvasuhteen sisältöä, kuten urheilutapahtumia ja turbovalaistuja tv-komediasarjoja. Tummasävyiset leveän kuvasuhteen elokuvat mustine palkkeineen ovat sen sijaan silkkaa myrkkyä. Ankarasta säätämisestä huolimatta kuvan tumma pää pysyy kovin tukkoisena, tehden hallaa sävytoistolle ja detaljien erottumiselle. Kun tuohon vielä lisätään mustan harmaus, ovat pimeät yökohtaukset pahimmillaan katselukelvotonta suttua. Kunnolla pimennetyn kotiteatteritilan sijaan PX747-4K sopii paremmin vaikkapa olohuoneeseen, jossa projektorin valoteho pääsee oikeuksiinsa.


UHD4K.fi käyttää näyttöjen mittaamiseen ja kalibrointiin SpectraCalin kehittämää CalMAN-ohjelmistoa. Tutustu Spectracalin tuotteisiin osoitteessa calman.spectracal.com.

Mittausten valossa

Kurkataanpa miten värilämpötilan asetukset Cool, Normal ja Warm vaikuttavat väritasapainoon Movie-kuvatilassa.

Graafit esittävät väritasapainoa IRE 30 -harmaasta mitattuna. Cool-asetuksella väritasapaino on pahasti siniseen kallellaan. Normal-asetus tuottaa hieman tasapainoisemman tuloksen, vaikka sinertää yhä. Warm-asetus korostaa punaista, kuten arvata saattoi.

Väritasapainoon vaikutetaan asetusvalikon Bias- ja Gain-säädöillä. Optimitapauksessa Gain-säätö vaikuttaa kirkkaisiin sävyihin ja Bias puolestaan tummiin sävyihin. Mutta kuten niin usein, vaikuttavat säädöt tässäkin projektorissa myös toisiinsa. Kun vitivalkoisen säätää kohdalleen Gainilla, ei sen väritasapaino olekaan kohdallaan enää tumman pään säätämisen jälkeen ja päinvastoin. Hyvän kompromissin löytäminen vaatii usein paljon edestakaista jumppaa säätöjen välillä ja toistuvia tarkistusmittauksia. Väritasapainon sai tuunattua varsin hyvään kuosiin ainakin IRE 30:n ja vitivalkoisen kohdalta. Kuva ei kuitenkaan kerro koko totuutta.

Väritasapainon mittaus mustasta valkoiseen kertoo jo paljon enemmän. Virheen määrää kuvaavan deltaE2000:n keskiarvoksi tuli tasan 3. Tulosta ei voi pitää ihan huonona, joskin IRE-arvoilla 45-85 virheet lipsahtavat kolmen väärälle puolelle. Keskimääräiseksi värilämpötilaksi ynnäytyi 6503 kelviniä, mikä on kerrassaan mainio tulos, sillä tavoitteena on 6500 kelviniä.

RGB-väritasapainoa kuvaava graafi paljastaa, että vihreää on liian vähän läpi lähes koko asteikon. Tuo olisi saattanut korjaantua lisäämällä vihreän Bias-arvoa yhdellä tai kahdella pykälällä, mutta jäipä kokeilematta. Projektorin gammaksi oli valittu 2,2 ja kuten mitatusta gamma-käyrästä näkyy, tummat sävyt ovat jonkin verran liian kirkkaita ja kirkkaat sävyt puolestaan hieman liian tummia. Keskiarvo on kuitenkin kiitettävän lähellä 2,2:ta. On/off-kontrastiksi mittautui vain 397:1, mikä kertoo karua kieltä projektorin mustan hailakkuudesta.

Väriavaruus 1999

ViewSonicin mukaan RGBRGB-väripyörällä varustettu PX727-4K kattaa 96 prosenttia HDTV:n Rec.709-väriavaruudesta. Tuo ei ole kovin kummoinen tulos nykypäivänä, sillä HDR-näytöiltä vaaditaan jo täyttä P3-väriavaruuden peittoa; P3 on 26 prosenttia laajempi väriavaruus kuin Rec.709. RGBW-väripyörän takia PX747-4K:ltä oli aihetta odottaa sisarmalliakin pienempää väriavaruutta.

Niinhän siinä sitten kävi. Projektori saavuttaa Bias/Gain-säätöjen jälkeen vain 82,4 prosenttia Rec.709-väriavaruudesta. Vitivalkoista lukuunottamatta kaikkien osavärien dE-virhe on päälle kolmen, joten kalibroinnille olisi tarvetta.

MoviePro-valikon Color Enhancement -ominaisuus tuo väritoistoon kaivattua parannusta. Väriavaruus kasvaa peittämään 83,3 prosenttia Rec.709:stä ja monien osavärien dE-virhe pienenee.

Väripyörän asettamat rajoitukset pitivät huolen siitä, että väriavaruuden kalibrointi oli hukkaan heitettyä aikaa. Sain ruuvattua useimpien osavärien dE-virheen alle kolmeen, mutta väriavaruus pieneni samalla 78,4 prosenttiin. Color Enhancementista ei ollut tässä iloa, sillä sen aktivoinnin jälkeen värisäädöt eivät enää vaikuttaneet värien koordinaatteihin juuri mitenkään.

PX747-4K:n suorituskyky värien suhteen jää vaatimattomaksi. Pienen väriavaruuden takia väreistä uupuu kylläisyyttä ja tehoa. Color Enhancement auttaa hieman ja koska siitä ei tunnu olevan haittaa, voi sen pitää päällä aina. Vihreä ja punainen ovat tosin tuolloinkin sen verran pahasti pielessä, että niiden kalibrointia olisi syytä harkita.

Ja sitten se HDR

Mitä kaikkea HDR-projektorilta saa odottaa? Standardin puuttuessa ravistin sombrerosta valikoiman ominaisuuksia, jotka HDR-projektorin pitäisi mielestäni osata:

  1. ilmoittaa kuvalähteelle olevansa HDR-yhteensopiva
  2. valita automaattisesti HDR-kuvatila HDR:n tunnistaessaan
  3. tunnistaa ja tulkata perinteisen gamman korvaava PQ EOTF
  4. tunnistaa ja toistaa 10-bittiset värit
  5. tunnistaa Rec.2020-väriavaruus
  6. lukea metadatasta minkä kokoista aluetta Rec.2020:stä käytetään
  7. tehdä tonemapping metadatan perusteella
  8. kyetä vähintään 1000:1 ANSI-kontrastiin

PX747-4K kertoo kuvalähteelle tukevansa HDR:ää ja siirtyy automaattisesti HDR-kuvatilaan. PQ:n tulkkaaminen näkyväksi valoksi ei sekään tuota ylenpalttisia ongelmia, sillä projektorin esittämä HDR-kuva ei näytä ainakaan siltä, että se olisi täysin metsässä. Hailakka musta sekä tumman pään sävytoiston ja väriavaruuden ongelmat vaivaavat toki HDR-toistoakin.

Siinä olivat hyvät uutiset, sitten huonoihin. Valmistajan väitteistä huolimatta PX747-4K ei tunnu osaavan toistaa 10-bittisiä värejä, vaikka niitä sisään huoliikin. Testasin tätä 8- ja 10-bittisiä väriliukuja sisältävillä testikuvilla, enkä nähnyt niissä mitään eroa. Isoissa väripinnoissa selvästi erottuva juovittuminen 10-bittisellä 4K-sisällöllä todistaa sekin, että miljardin sävyn sijasta käytettävissä on vain 8-bittisen paletin 16,7 miljoonaa sävyä.

PX747-4K saattaa tunnistaa saavansa laajalla väriavaruudella varustettua kuvaa. Ehkä. Mutta se ei pysty tekemään asialle yhtikäs mitään, koska sen kyvyt eivät riitä kattamaan edes täyttä Rec.709-väriavaruutta, mistään laajemmasta puhumattakaan. Metadatasta ja siihen perustuvasta tonemappingista projektori ei tajua tuon taivaallista.

HDR-asetusvalikon Low, Mid ja High -valinnoilla voi vaikuttaa siihen kuinka ”jyrkästi” projektori tulkkaa PQ-kirkkausdataa. Säästetään tuhat sanaa ja annetaan kuvan kertoa:

Listan viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä, on ANSI-kontrasti. Sillä tarkoitetaan kuvassa samanaikaisesti näkyvän mustan ja valkoisen välistä kontrastisuhdetta. Yksinkertaistettuna esimerkkinä: mikäli kuvan mustasta mittautuu yksi luksi ja valkoisesta 100 luksia, on ANSI-kontrasti 100:1. Samaa asiaa kuvaa myös termi intra-frame-kontrasti.

Kuluttajakäyttöön tarkoitettu sisältö on perinteisesti masteroitu siten, että sen intra-frame-kontrasti on enimmillään 256:1. Toisin sanoen, kun katselet HD-kuvaa vaikkapa kaapeliverkosta, netistä tai Blu-ray-levyltä, ei sisällössä pitäisi olla yhtään ruutua, jonka intra-frame-kontrasti on suurempi kuin 256:1.

HDR (High Dynamic Range) eroaa perinteisestä SDR:stä (Standard Dynamic Range) merkittävästi siinä, että HDR:n intra-frame-kontrastille ei ole asetettu virallista ylärajaa. Yhden rajoituksen asettaa kamerateknologia: parhaat digitaaliset elokuvakamerat saavuttavat tällä hetkellä n. 18 aukon dynamiikan, mikä tarkoittaa n. 256 000:1 intra-frame-kontrastia. Tietokoneilla on tietysti mahdollista luoda HDR-kuvastoa, jonka kontrasti on vielä tuotakin paljon suurempi.

PX747-4K:n ANSI-kontrastiksi mittautui 354:1. Tuo riittää mennen tullen perinteisen SDR-sisällön tarpeisiin, joten korkealaatuisen HD-kuvan esittäminen ei jää kiinni ainakaan projektorin ANSI-kontrastista. HDR-sisällöllä saadaan kontrastista irti kaikki hyöty. 354:1:llä ei tosin kauhean pitkälle pötkitä, koska HDR-masteroidussa sisällössä tuppaa olemaan kosolti otoksia, joiden intra-frame-kontrasti ylittää 4000:1. Kannattaa toki muistaa, että HDR-masteroiduissa elokuvissa on tietysti myös matalakontrastisia kohtauksia.

Toimiiko kuvapisteiden monistaminen?

Testasin DLP-kennon kuvapisteiden nelinkertaistamista kolmella 3840 x 2160 -tarkkuuden testikuvalla. Ensimmäinen sisältää vuorottelevia yhden pikselin levyisiä mustia ja valkoisia vaakajuovia. Toisessa vuorottelevat juovat ovat pystysuorassa. Kolmas kuva on haastavin; siinä yhden pikselin levyiset mustat ja valkoiset juovat muodostavat piskuisista kuvapisteistä koostuvan shakkilaudan.

Olen testannut kuvapisteitä monistavia projektoreja näillä testikuvilla aiemminkin, vaihtelevin tuloksin. Jotkut projektorit piirsivät ensimmäisen kuvan oikein, mutta kaksi seuraavaa ovat silkkaa puuroa. Eräs projektori osasi piirtää kuvan nro 2, mutta eka ja kolmas eivät onnistuneet. Yksi DLP-projektori piirsi oikein ensimmäisen ja toisen kuvan, mutta kolmas oli ylivoimainen tehtävä. Mikäli kuvapisteiden monistaminen tuottaisi kankaalle aidosti 3840 x 2160 kuvapistettä, näkyisivät kaikki kolme testikuvaa oikein.

PX747-4K epäonnistui testissä surkeasti. Se ei kyennyt piirtämään yhtäkään kolmesta testikuvasta. Tiedän erään toisen, samaan kennon perustuvan, DLP-projektorin pystyvän piirtämään kuvat 1 ja 2, joten tämän projektorin kohdalla kuvapisteiden monistaminen saattaa jonain kauniina päivänä toimia paremmin ohjelmistopäivityksen myötä.

Summa Summarum

ViewSonic PX747-4K edustaa uutta ja edullista 4K HDR -projektorien sukupolvea. On tosin vähän kiikun kaakun voiko sitä hyvällä omatunnolla väittää 4K-projektoriksi, koska se ei testeissä osannut piirtää kankaalle 3840 x 2160 kuvapistettä. HDR-projektoriksi en sitä kehtaisi väittää, mutta termin ”HDR-yhteensopiva” hyväksyisin.

Musta on harmaata, tumman pään sävyt kadoksissa ja väritoisto aavistuksen valjua. Kuva ei ole aivan niin partaveitsenterävä kuin DLP-projektoreissa yleensä. Puutteistaan huolimatta PX747-4K tuottaa siedettävää kuvaa HD-lähteestä, kunhan sen ei tarvitse toistaa varjoja tai yökohtauksia.

Saman kennon ympärille rakennettuja 4K HDR -projektoreja on markkinoilla useita; niiltä ei kannata odottaa järkyttävästi tätä mallia parempaa kokonaissuoritusta.

Speksit

Valmistajan ilmoitusMitattu
Valoteho (maksimi)3500 lumenia3010 lumenia
Valoteho (SDR Movie Eco)--891 lumenia
Valoteho (SDR Standard Normal)--2025 lumenia
Valoteho (HDR Movie Normal)--1620 lumenia
Kontrasti (on/off)12 000:1 (dynaaminen)685:1 (natiivi)
Kontrasti (ANSI)--354:1
Väriavaruuspeitto (Rec. 709)?83,3%
Käyntiääni27 dB (Silence-tilassa)--
Virrankulutus310 wattia--
Lampun kesto tuntia4000 (Normal), 15 000 (SuperEco)
Lampun teho240 wattia
Koko332 x 135 x 261 mm
Painon. 4,5 kg
Pisteet
  • 7/10
    Tarkkuus - 7/10
  • 9/10
    Valoteho - 9/10
  • 2/10
    Mustan taso - 2/10
  • 4/10
    Kontrasti (ANSI) - 4/10
  • 5/10
    SDR-toisto - 5/10
  • 2/10
    HDR-toisto - 2/10
4.8/10

Arvosanoista

Tarkkuus-arvosana kärsii 4K-resoluutiotestin totaalisesta epäonnistumisesta ja ylimääräisestä haamuilusta. Valoteho riittää valoisankin tilan tarpeisiin, mutta musta on kovin hailakkaa. HDR-toistolle elintärkeä ANSI-kontrasti on DLP-projektoriksi yllättävän huono, ollen jotakuinkin LCD-projektorien tasolla. SDR-toiston arvosanaa rasittavat pieni väriavaruus, hieman pliisut värit, mustan taso ja tumman pään huono sävytoisto kalibroinnista huolimatta. HDR-arvosanan pisteet tulevat PQ EOTF:n ymmärtämisestä ja HDR:n kaipaamasta valotehosta, mutta kakkosta suurempaa arvosanaa ei näillä HDR-toiston puutteilla heru.

Suuret kiitokset Valkokangas.netille projektorin lainasta!

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.