Avainsana-arkisto: 4K

IFA 2018 -kooste

Jaa mitä, 4K? Hah, unohda se! TV-valmistajat ovat jo kovaa vauhtia siirtymässä 8K-aikakauteen. IFA-messuilla nähtiin 8K-televisioita useilta merkeiltä. Taisi siellä jokunen uusi 4K-televisiokin olla, nurkan takana piilossa.

8K vie ja kuluttaja vikisee… mutta miksi ihmeessä?

Yksi IFAn kiistellyimmistä puheenaiheista on ollut 8K-televisioiden esiinmarssi. Kuluttajan näkövinkkelistä 8K:ssa ei ole mitään järkeä vielä moneen vuoteen — jos silloinkaan. HD:n ruumis sätkii ja pärskii yhä, eikä 4K-sisällöstä ole varsinaisesti runsauden pulaa ainakaan täällä peräpohjolassa. Ja kun HDR:kin on edelleen suurimmalle osalle kuluttajista täysi mysteeri, ei valmistajien 8K-panostukselle tahdo löytyä ymmärrystä.

Miksi 8K sitten on tällä hetkellä niin järjettömän tuntuinen kehitysaskel?

  • 8K-sisältöä ei ole, eikä ole tulossa vielä pitkään aikaan
  • 8K-kuvan siirto vaatii HDMI 2.1:n = kaikki HDMI:llä kytketyt laitteet täytyy päivittää uusiin
  • 8K-sisällön katseluun netin kautta tarvitaan ainakin 50 Mbps:n yhteys
  • Pelkkä kuvapisteiden määrän lisääminen ei yksinään ole kovin houkutteleva päivitys
  • Jotta kasvaneesta tarkkuudesta olisi näkyvää iloa, täytyy kuvakoon kasvaa huomattavasti

NHK aikoo aloittaa 8K-lähetykset Japanissa vielä tämän vuoden puolella. Hieno homma heille, mutta ei paljon lohduta muuta maailmaa. Tokion olympialaisissa tullaan varmasti kuvaamaan paljon 8K-sisältöä, mutta sen jakelu on siinä määrin hankalaa, että täkäläisen operaattorin kaapelista tai netistä sitä lienee turha odottaa saavansa.

Ultra HD (4K) oli kuolla lähtötelineisiin, koska kuluttajat eivät kokeneet pelkkää kuvapisteiden määrän kasvamista tarpeeksi houkuttelevaksi. HDR käytännössä pelasti 4K:n lupaamalla paitsi enemmän, myös entistä parempia kuvapisteitä. Nyt viihde-elektroniikan valmistajat ovat tekemässä samaa virhettä: kuvapisteiden määrä nelinkertaistuu taas, mutta siinä kaikki.

8K:n suurin kompastuskivi on, hullunkurista kyllä, kuvan entistä suurempi tarkkuus. Jotta 16-kertaisesti perinteistä HD:ta tarkemman kuvan yksityiskohdat olisivat ilmiselvästi nähtävissä, täytyy televisioiden olla reilusti entistä suurempia. Usko pois, et halua edes kuulla kuinka paljon suurempia.

Vai haluatko? Hyvä on, otetaan pari esimerkkiä. Jos katseluetäisyytesi on 2 metriä ja omaat ns. normaalin 1.0-näkökyvyn, olisi 8K-television optimaalinen kuvakoko… 210 tuumaa kulmasta kulmaan. Entäs toisinpäin, jos ostat 85-tuumaisen 8K-television? Optimaalinen katseluetäisyys olisi, usko tai älä, 80 senttimetriä.

Kyllä, nuo etäisyydet ja koot ovat aivan poskettomia. Kenenkään ei tarvitse istua noin lähellä 85-tuumaista televisiota nähdäkseen eroa 4K- ja 8K-kuvan välillä; optimaalisella tarkoitetaankin koko tarkkuuden erottamista siten, ettet vielä erota yksittäisiä kuvapisteitä. Keskivertonäkökyvyn omaava alkaa nähdä eroa 8K:n hyväksi hieman alle kahdesta metristä 85-tuumaisella ruudulla. Haukansilmillä varustetut näkevät eroa kauempaakin.

Vuosi pari etuajassa (?)

Samsungin Q900R-sarjan 8K-televisiot tulevat myyntiin hyvin pian, ehkä jo tässä kuussa. Sarjan pienin on kooltaan 65″ ja sen isoveljet ovat 75-, 82- ja 85-tuumaisia. Samsungin omaan QLED-näyttötekniikkaan perustuvat televisiot suorastaan pursuilevat uusinta teknologiaa, jonka tärkein tavoite vaikuttaa olevan HD- ja 4K-kuvan skaalaaminen 8K-tarkkuuteen mm. keinoälyä hyväksikäyttäen. TV:t tukevat tietysti HLG-, HDR10- ja HDR10+ -formaatteja, mutta eivät Dolby Visionia. Valmistajan mukaan televisiot saavuttavat jopa 4 000 nitin maksimikirkkauden, jolle – jos se pitää paikkansa – pitää nostaa hattua. Virallisia suomihintoja en ole vielä nähnyt, mutta Tanskassa 65-tuumaisen hinta on varsin maltillinen 5 400 euroa. 85-tuumainen kulkeutuu kotiin hieman yli 15 000 eurolla.

© 2018 Samsung

LG ei voi tietenkään jäädä perivihollistaan huonommaksi, joten se esitteli vielä prototyyppiasteella olevan 88-tuumaisen OLED-television 8K-tarkkuudella. Joidenkin kommentaattorien mukaan TV tulisi kauppoihin vasta parin vuoden päästä.

© 2018 LG

 

Kiinalainen TCL on maailman kolmanneksi suurin TV-valmistaja, joten ei ihme, että sen osastolla komeili 75-tuumainen 8K-televisio. Ledein toteutettu taustavalaistus on jaettu yli 800 erikseen himmennettävään alueeseen. TV:n kirkkaudeksi ilmoitetaan nykyään jo vaatimaton 1 000 nittiä, mutta tuettujen HDR-formaattien listalla on Dolby Vision. Integroitu soundbar tukee Dolby Atmosta ja sisältää puhekomentoja tottelevan tekoälyapulaisen. Paneeliteknologiana jyllää QLED.

© 2018 Quantum OLED Displays & More / YouTube

 

Turkkilainen Vestel valmistaa kodin elektroniikkaa monilla eri merkeillä, kuten Finlux, Luxor, Telefunken, Kendo, Toshiba ja Sharp. Nyt se esitteli omalla brändillään 65-tuumaisen, taustavalaistun LED 8K-television.

© 2018 Quantum OLED Displays & More / YouTube

Myös Toshiba ja Sharp esittelivät 8K-televisioitaan IFA-messuilla. Sharp on tuomassa ensi vuoden alussa kauppoihin jo toisen sukupolven 8K-televisioita 60-, 70- ja 80-tuumaisina malleina. Toshiba tyytyy tähän hätään 65-tuumaiseen malliin.

Se 8K:sta, siirrytään 4K:n pariin.

Sony: Bravia Master -sarjan televisiot

Viime vuosina ryhtiliikkeen tehnyt Sony marssitti yleisön eteen uudet BRAVIA MASTER -sarjan televisiot AF9 (OLED) ja ZF9 (LCD). Kummatkin tulevat myyntiin syyskuussa ja hyödyntävät X1 Ultimate -kuvaprosessoria.

https://youtu.be/6ImUOkCLkKQ

AF9-mallissa kaiuttimien virkaa toimittaa koko kuvapinta, joka värähtelee kaiutinelementin tapaan vaikuttamatta silti kuvanlaatuun. AF9 tulee myyntiin 55- ja 65-tuumaisena. HDR10:n ja HLG:n lisäksi se tukee Dolby Visionia, mutta HDR10+:tä ei ominaisuuslistalla näy. Mallien suositushinnoiksi ilmoitetaan 3 300 ja 4 300 euroa.

https://youtu.be/_f9J_k-AaiU

ZF9 julkaistaan 65- ja 75-tuumaisena. Suositushinnoiltaan ne ovat 3 300 ja 6 500 euroa. Tuettujen HDR-formaattien listalla ovat luonnollisesti HDR10, HLG ja Dolby Vision.

Molemmissa televisioissa on Netflixin kanssa suunniteltu ”Netflix Calibrated Mode”, joka on käytettävissä vain Netflix-sovelluksen kanssa.

Sonyn uudet 4K-projektorit

Sony ei ole unohtanut tykittelijöitä, vaan julkisti IFAssa kolme uutta aidon 4K-tarkkuuden projektoria. VPL-VW270ES maksaa briteissä 5 000 puntaa, joten kääntyisiköhän tuo jonnekin hieman alle 6 000 euroon? Aika näyttää. VW270ES:n valotehoksi ilmoitetaan 1 500 lumenia ja tuetuiksi HDR-formaateiksi HLG ja HDR10. HDMI-tulot tukevat nyt täyttä 18 Gbps:n kaistaa, joten 4K HDR 60p toistuu kuin vettä vaan. Hassua kyllä Sony ilmoittaa VW270ES- ja VW570ES-malleille vain dynaamisen kontrastin (350 000:1), jolla ei ole mitään tekemistä tosimaailman kanssa.

VPL-VW570ES paiskaa kankaalle 1 800 lumenia, muttei eroa spekseiltään muuten VW270ES:stä. No jaa, hinnaltaan toki: 8 000 puntaa Englannissa, joten meillä varmaan lähempänä 10 000 euroa.

VPL-VW870ES on malliston lippulaiva. Siinä missä VW270 ja VW570 tuottavat valon perinteisellä elohopealampulla, sykkii VW870:n sydämenä fosforilaser, jolle Sony lupailee 20 000 tunnin elinikää. Valotehoksi ilmoitetaan 2 200 lumenia, mikä tuntuu äkkiseltään laserille kovin vaatimattomalta. Kontrasti ilmoitetaan taas vain dynaamisena: ääretön. Huumorimiehet asialla, selkeesti. 25 000 punnan hintalappu lopettanee hekottelun lyhyeen.

Philips: lisää OLEDia

Englantilaisen audiosuunnittelutoimisto Bowers & Wilkinsin kanssa yhdessä suunniteltu OLED+ 903 tulee myyntiin lokakuussa 55- ja 65-tuumaisina versioina. Television äänentoisto on B&W:n käsialaa, joten siltä on lupa odottaa tyypillistä taulutelkkua parempaa suorituskykyä. Philips on puristanut OLED-paneelista 10 prosenttia lisää valotehoa, jota irtoaa nyt 1 000 nittiä. Kuvankäsittelystä vastaa toisen sukupolven P5-prosessori, joka tuo muassaan SDR-sisällön ”Perfect Natural Reality” -muunnoksen HDR:ksi sekä tuen HDR10+ -formaatille. Android O -päivityksen myötä OLED+ 903 tukee Google Assistantia ja Amazon Alexaa. Vallan mainioksi omissa testeissäni osoittautunut Ambilight on tietysti mukana, ja tykittää seinille elokuvan ja musiikin tahdissa elävää valoa telkun kolmelta sivulta.

© 2018 TP Vision

903:n pikkuveli OLED 803 tulee myyntiin näinä päivinä, jos ei ole jo. Se on ominaisuuksiltaan lähes identtinen 903:n kanssa valotehoa ja uutta P5-prosessoria myöten. Edullisempi hinta selittyy B&W-äänentoiston korvaamisella perinteisemmällä Philipsin äänentoistolla.

JVC: natiivi 4K:ta ja melkein-8K-projektori

Sony on jo vuosia saanut porskuttaa vapaasti markkinoiden ainoilla aidoilla 4K-projektoreilla (jos todella ökyhintaisia tuotteita ei lasketa), mutta nyt JVC astuu samaan rinkiin. DLA-N5B/W ja DLA-N7B tuottavat kuvan kolmella 4K-tarkkuuden D-ILA -paneelilla, joten ne ovat erottelukyvyn puolesta ihka-aitoja 4K-projektoreja. N5 tulee saataville mustana (N5B) ja valkoisena (N5W) arviolta 8 000 euron hintaluokkaan. Sen valotehoksi lupaillaan 1 800 lumenia ja natiivikontrastiksi (on/off) 40 000:1. HDR-formaateista se ymmärtää HLG:tä ja HDR10:tä.

DLA-N7B on 100 lumenia kirkkaampi, yltäen silti huimaan 80 000:1 natiivikontrastiin. JVC:n mukaan N7B kattaa 100% DCI-P3 -väriavaruudesta ja tukee HLG/HDR10-formaatteja. On vähän hiinä ja hiinä tuleeko N7B:n hintalapussa olemaan neljä vai viisi numeroa ilman desimaaleja.

Sokerina pohjalla on vielä DLA-NX9B, jota JVC mainostaa markkinoiden ensimmäisenä 8K-kotiteatteriprojektorina. Paperispeksit tekevät toki vaikutuksen: 2 200 lumenia, 100 000:1 natiivikontrasti, HLG/HDR10, 100% DCI-P3 ja THX 4K -sertifikaatti. NX9B ei kuitenkaan ole aito 8K-projektori, vaan 4K-paneelien tuottama kuva piirretään kankaalle kaksi kertaa yhden ruudun aikana JVC:n pitkään käyttämällä e-shift -tekniikalla. 8K-lesoilun hinnaksi tulee jonkin matkaa päälle 20 000 euroa.

4K Ultra HD Blu-ray -soittimet

Cambridge Audio esitteli ensimmäisen 4K-soittimensa elokuun alussa. CXUHD tukee HDR10- ja Dolby Vision -formaatteja. Se on varustettu kahdella HDMI-annolla, joista toinen on pyhitetty äänelle. Soittimen kaksi USB 3.0 -liitäntää tukevat videon, musiikin ja kuvien esittämistä USB-muistitikuilta ja kiintolevyiltä. Soitin osaa toistaa myös DVD Audio- ja SACD-levyt. Soitinta saa jo kotimaisista kaupoista 800-900 euron hintaan.

Pioneerin ensimmäinen 4K-soitin, UDP-LX500, tulee syyskuussa myyntiin Japanissa varsin rapsakkaan 1 450 euron hintaan. Se tukee HDR10:n ohella Dolby Visionia, ja toistaa tyypillisten levyformaattien lisäksi DVD Audio- ja SACD-levyt. Keski-Eurooppalaiset kauppiaat mainostavat jo soitinta hintaan 999 euroa.

Panasonicin uusi lippulaivasoitin DP-UB9000 tulee Euroopassa kauppoihin syyskuussa. Soitin tukee poikkeuksellisesti sekä Dolby Visionia että HDR10+:aa, toki HDR10:tä unohtamatta. Panasonic on muistanut audiofiilejä tunkemalla takapaneelin täyteen äänilähtöjä, joiden joukossa komeilee mm. kaksi kappaletta balansoituja XLR-antoja. Eurooppalaisen hintavertailusivuston mukaan soittimen hinta jää parhaimmillaan alle tuhannen euron.

Dolby Vision

Microsoft ilmoitti Xbox One S:n ja X:n tukevan Dolby Visionia uusimmassa, vielä beta-asteella olevassa ohjelmistopäivityksessään. Riemun repeäminen osoittautui hieman ennenaikaiseksi, sillä DV-tuki käsittää tällä hetkellä vain striimauspalvelut. Eikä sekään palkitse kaikkia, sillä testeissä on käynyt ilmi Xboxin hyljeksivän joitain Dolby Vision -yhteensopivia televisioita. Toivokaamme Microsoftin korjaavan puutteet ennen päivityksen virallista julkaisua.

SMPTE:n Simon Gauntlett bongasi kiinalaisen Lenovon ständillä kullankimaltavan läppärin, jonka ominaisuuslistalla komeilevat Dolby Atmos ja Dolby Vision. Simon ikuisti läppärin ja kehaisi sen äänentoistoa.

© 2018 @simongauntlett

HDR10+ saa tukea

Samsungin luoma avoin vaihtoehto Dolby Visionille sai lisää ilmaa siipiensä alle, kun Samsung ja Panasonic ilmoittivat julkaisseensa HDR10+ -tuen sisältävän ohjelmistopäivityksen joillekin tämän vuoden 4KTV-malleilleen. Philipsin omistaja TP Vision ilmoitti olevansa kolmas HDR10+:tä tukeva TV-valmistaja. Samaan syssyyn 20th Century Fox -studio kertoi lisäävänsä HDR10+:n tulossa oleviin julkaisuihinsa, ja tiedottavansa asiasta lisää lähiviikkoina. Myös Warner Bros -studiolta odotetaan ilmoitusta formaatin tukemisesta. Lisäksi Amazon Prime Video -palvelun koko HDR-valikoima on saatavilla HDR10+ -muodossa (ainakin joissain maissa).

ViewSonic PX747-4K: halvalla hyvä 4K HDR-projektori?

Testissä ViewSonicin edullinen DLP-projektori, jolle valmistaja lupailee 4K UHD -tarkkuutta ja HDR-yhteensopivuutta. Mutta onko siitä oikeasti mihinkään?

Otetaanpa tähän kärkeen pikku anekdootti. Tämän arvostelun piti alunperin käsitellä ViewSonicin projektoria PX727-4K, sillä sen pyysin testiin. En tuolloin tiennyt, että PX727-4K:lla on sisarmalli PX747-4K, joka on ulkoisesti identtinen PX727-4K:n kanssa. Testasin ja palautin projektorin hoksaamatta, että testipenkissä käynyt proju ei ollutkaan PX727-4K. Totuus paljastui vasta myöhemmin, kun aloin koostaa projektorin tietoja tätä artikkelia varten. Valmistaja ilmoittaa PX727-4K:n valotehoksi 2200 lumenia; minä mittasin Bright-kuvatilasta kuitenkin yli 3000 lumenia, mikä sai aikaan varsin hämmentynyttä päänahan raaviskelua ja mittaustulosten tarkistamista. Netistä lataamani käyttöohjeen ensimmäisellä sivulla listataan molemmat mallit, minkä huomattuani etsin PX747-4:n speksit ja tajusin mitä oli tapahtunut.

Kuinka mallit sitten eroavat toisistaan? Eivät hinnaltaan, eivätkä juuri muutenkaan. DLP-kenno, optiikka ja UHD-lamppu ovat identtisiä resoluutiota, 1.2x-zoomia ja lampun kestoa myöten. Teknisesti ainoa ero piilee valopolulla olevassa väripyörässä. PX727-4K:n väripyörä on tyypiltään kuusilohkoinen RGBRGB, kun PX747-4K:n väripyörä on nelilohkoinen RGBW. Valkoisen (W) -lohkon ansiosta PX747-4K paiskaa kankaalle yli puolet enemmän valoa kuin sisarmallinsa. Valoteho ei kuitenkaan tule ilmaiseksi: PX747-4K häviää sisarelleen mitä tulee värien kylläisyyteen ja väriavaruuden laajuuteen.

4K, UHD, jotain muuta?

4K-projektorit eivät ole enää uusi juttu. Sony esitteli ensimmäisen kuluttajamallin vuonna 2011, joskin varsin rasvaisen hintalapun kera. Oman 4K-projektorini ostin jouluksi 2014, jolloin Sony VW300ES:n hinta oli tippiä vaille 10 000 euroa. Vuoden 2017 elokuussa Sony julkisti VW260ES:n, joka on 5 000 euron hintaisena edelleen markkinoiden edullisin aito 4K-projektori.

”Heetkinen!”, saatat sanoa. Miten niin ”edelleen markkinoiden edullisin”, kun Optoma, BenQ, Acer ja ViewSonic ovat julkaisseet lähes kaksikymmentä 4K UHD -projektoria alle 2 000 euron hintaluokkaan? Saahan tätä ViewSonic PX747-4K:ta Suomestakin jo alle 1 200 euroon!

Mysteerin ratkaisu piilee sanassa ”aito”. Yllä mainituissa Sonyissa on kolme kappaletta SXRD-kennoja, joista jokaisessa on 4096 x 2160 kuvapistettä. Tuota 4096 x 2160 -tarkkuutta kutsutaan nimellä 4K DCI, mikä viittaa elokuvateattereissa käytettävään 4K-esitysstandardiin. 4K DCI on hieman outo lintu kuluttajaprojektoreissa, sillä käytännössä kaikki kuluttajien saatavilla oleva 4K-sisältö on 4K UHD -tarkkuudessa, eli 3840 x 2160.

”Aidoksi” 4K UHD -projektoriksi voidaan siis väittää projektoria, jonka todellinen (ns. natiivi) resoluutio on vähintään 3840 x 2160. Markkinoilla on aimo joukko 4K UHD -termillä mainostettuja projektoreja, joiden natiiviresoluutio ei tuohon yllä. JVC:llä ja Epsonilla on 4K UHD -malleja, joiden natiiviresoluutio on 1920 x 1080. Acer, BenQ ja Optoma ovat julkaisseet 4K UHD -projektoreja, joiden 0,67-tuumaisen DLP-kennon natiiviresoluutio on 2716 x 1528.

Testaamani PX747-4K ja monet muut edulliset 4K UHD -projektorit perustuvat uuteen 0,47-tuumaiseen DLP-kennoon. Sen natiiviresoluutio on 2048 x 1200, josta kuvan muodostamiseen käytetään 1920 x 1080 -kuvapisteen kokoista aluetta. Mitenkäs tällaista ”vajaaresoluutioista” masiinaa saa sitten ylistää 4K UHD -projektoriksi ilman kuluttaja-asiamiehen älähdystä valheellisesta mainonnasta?

Se on sallittua (ainakin Yhdysvalloissa), koska Consumer Technology Association (CTA) -järjestön mukaan projektori ansaitsee 4K UHD -luokituksen, mikäli se piirtää kankaalle 3840 x 2160 kuvapistettä. Projektorin natiiviresoluutiolla ei ole asiaan vaikutusta.

PX747-4K ja muut samaa DLP-kennoa käyttävät 4K UHD -projektorit tekevät tuon taikatempun jakamalla kuvalähteestä saapuvan 3840 x 2160 -ruudun neljään palaan, ja piirtämällä nuo neljä palaa kankaalle yksi kerrallaan salamannopeasti ennen kuin seuraavalle ruudulle tehdään sama temppu. Kun nuo neljä palaa piirretään hieman eri kohtiin kangasta, piirtyy kankaalle ainakin teoriassa 3840 x 2160 kuvapistettä.

DLP-kennon kehittäjä Texas Instrumentsin mukaan kennon mikropeilit ovat niin nopeita muuttamaan asentoaan, että kukin mikropeili vastaa käytännössä neljää kuvapistettä. Joissain 4K UHD -ratkaisuissa kuvapisteiden piirtäminen eri kohtiin kangasta tapahtuu kennon ja optiikan välissä värähtelevän elementin avulla, mutta valmistajan sivuilta ei löydy selkeää vastausta kysymykseen miten tuo tapahtuu tämän 0,47-tuumaisen DLP-kennon kohdalla.

Onko kuvapisteiden monistaminen sitten silminnähden huonompi ratkaisu kuin natiivi-4K, kun otetaan huomioon konvergenssin ja optiikan vaikutus kuvan tarkkuuteen? Aihe vaatii aivan oman artikkelinsa, joten ei siitä sen enempää tässä yhteydessä.

Kun HDR ei ole HDR:ää

Markkinoille on lyhyessä ajassa ilmaantunut useita HDR-logolla koristettuja projektoreita. Valmistajat ovat ilmiselvästi hoksanneet kuluttajien vaativan HDR-yhteensopivuutta uutta televisiota ostaessaan, joten pitihän projektoreihinkin se HDR-logo saada. Asiassa on tosin yksi iso ongelma: kuluttajaprojektoreille ei ole HDR-standardia. Ei sitten minkäänlaista.

Mitä tuo sitten tarkoittaa käytännössä? Ensinnäkin sitä, että HDR-logo projektorin tiedoissa takaa vain sen, että projektori ymmärtää vastaanottavansa HDR-kuvaa — ja siinä kaikki. Logo ei takaa, että projektori osaisi käsitellä tai esittää HDR-kuvaa mitenkään fiksusti. Ilman standardia valmistajilla on täysin vapaat kädet päättää itse mitä HDR-kuvalle projektorissa tehdään ja miten se toistetaan. Toiseksi standardin puute tarkoittaa sitä, että projektorin HDR-toistoa ei voi kalibroida. Miten kalibroija sen tekisi, kun ei ole standardia mihin verrata mittalaitteen antamia lukemia?

Projektorin HDR-toistoa täytyy silti jotenkin arvottaa. Mittauksista ei ole juuri apua standardin puuttuessa. HDR-termi tarkoittaa alunperin vain suurikontrastista kuvaa (High Dynamic Range), mutta termin alle on vaivihkaa muilutettu kosolti muutakin. Esimerkkinä Wide Colour Gamut eli laaja väriavaruus, jonka voisi toteuttaa aivan yhtä hyvin ilman HDR:ää. Päädyin arvottamaan projektorin HDR-suorituskykyä tutkimalla kuinka se toistaa kuvan niitä ominaisuuksia, joilla HDR erottuu perinteisestä SDR (Standard Dynamic Range) -kuvasta.

Liitännät ja muuta yleistä

Projektorin takapaneelissa on kaksi HDMI-tuloa, joista vain toinen tukee 4K-kuvaa ja HDCP2.2-kopiosuojausta. Tietokoneen voi kytkeä projektoriin HDMI:n lisäksi VGA:lla, jos moista kaapelia enää mistään löytää. Ääntä saa sisään ja ulos pikkuplugeilla. Kahdesta USB-liitännästä pienemmällä tehdään firmispäivitykset ja isommasta saa virtaa ulkoisille laitteille. RS-232-liitin mahdollistaa projektorin ohjaamisen hommaan sopivilla lisälaitteilla. Takapaneelin liitännöistä viimeinen antaa 12 voltin herätevirtaa esim. sähkömoottorilla varustetun valkokankaan ohjaamiseen.

Käyttönäppäimet sijaitsevat projektorin päällä. Niillä plärää valikkoja, säätää 10 watin teholla siunatun kaiuttimen äänenvoimakkuutta ja vaihtaa kuvatuloa. Rimpulan oloiset fokus- ja zoom-rullat lepäävät syvennyksessä lähellä projektorin etuosaa. Lämmin jäähdytysilma puhaltaa ulos projektorin vasemmasta etukulmasta edestä päin katsoen. Kaukosäädin on valaistu ja käyttötuntumaltaan aavistuksen epävarma.

Optiikan F-arvoksi ilmoitetaan 1,94 – 2,06 ja polttoväliksi 15,57 – 18,67 mm. Heittosuhteeksi ilmoitetaan 1,47 – 1,76 ja zoomiksi 1,2x. Kulmasta kulmaan 100-tuumainen kuva syntyy vähintään 3,253 metrin ja enintään 3,9 metrin päästä. Käyntiäänen voimakkuudeksi ViewSonic ilmoittaa 27 desibeliä Silence-kuvatilassa, joka minimöi älämölön kytkemällä tuulettimen lisäksi pois päältä liudan ominaisuuksia, joukossa mm. kuvan 4K-tarkkuuden mahdollistava XPR. Silence-tilassa projektori on reippaasti muita toimintatiloja hiljaisempi, mutta tuolloin kuvan tarkkuus on siis tavallinen HD (1920 x 1080).

Valmiiksi lämpimässä huoneessa projektori innostuu huomattavaan puhinaan, kun lampun kytkee Normal-tilaan kirkkaimmilleen. XPR lisää sinfoniaan oman mausteensa sirinän muodossa. Kaiken kukkuraksi testiin toimitettu yksilö piti todella inhottavaa ujellusta myös Silence-tilassa.

Oman Leo Bodnar -viivetesterini kenkkuillessa kurkkasin mitä ulkomaiset kollegani ovat mitanneet projektorin toistoviiveeksi. Tulokset pyörivät 50 ja 60 millisekunnin välissä, mikä on varmasti liikaa joillekin pelaajille.

Leffa pyörimään, vihdoinkin

Elokuvaa katsellessani huomio kiinnittyi ensimmäiseksi mustan harmauteen, joka ei voinut olla pistämättä silmään hiilikellariteatterissani. Lisäksi kuvan tummassa päässä ei ollut sävyjä tai yksityiskohtia nimeksikään. Seuraavaksi huomasin kuva-aluetta reunustavan kehyksen, joka oli testaamallani kuvakoolla n. seitsemän senttimetrin levyinen. Silloin tällöin kehyksen ulkoreunassa erottui lisäksi muutaman kuvapisteen levyinen vaalea raita. Kuva-alueen ulkopuoliset ilmiöt ovat seurausta DLP-kennon rakenteesta, eikä niistä tulla pääsemään eroon ainakaan tämänhetkisen tiedon perusteella. Ilmiöiden näkyvyyttä voi minimoida sopivalla valkokankaalla ja etenkin kankaan ympäristön toteutuksella.

Kuvan värit vaikuttivat hieman pliisuilta ja voimattomilta. Niitä voi jonkin verran boostata MoviePro-valikon Color Enhancer -toiminnolla, joka vaikuttaisi olevan muista DLP-projektoreista tuttu BrilliantColor toisella nimellä. Samassa valikossa lymyilee myös Super Resolution, ehta ”kuvanparannusominaisuus”, joka taikoo kuvaan lisää yksityiskohtia, mukamas. Resoluutiotestikuvalla näki selvästi, että Super Resolution ja Sharpness aiheuttivat molemmat vääristymiä signaalin korkeimmissa taajuuksissa eli skarpeimmissa detaljeissa.

Fokuksen kärsivällisestä ruuvaamisesta huolimatta kuva vaikutti yhä aavistuksen tyypillistä DLP-projektoria pehmeämmältä. Syynä voi olla kennon natiiviresoluution nelinkertaistaminen, mutta selitys voi piillä myös heikkotasoisessa optiikassa. Testikuvageneraattorin valikoissa ja joissain testikuvissa erottui selvästi kummallinen ilmiö, jossa suurikontrastisen ääriviivan viereen piirtyi ylimääräistä vihertävää haamua. Nappasin muistin tueksi ilmiöstä pari havainnollistavaa kuvaa:

PX747-4K:n tuottaman kuvan yleisilme on sitä vakuuttavampi mitä kirkkaampaa sisältöä sillä toistetaan. Projektori on valotehonsa ansiosta parhaimmillaan toistaessaan kirkasta 1.78:1-kuvasuhteen sisältöä, kuten urheilutapahtumia ja turbovalaistuja tv-komediasarjoja. Tummasävyiset leveän kuvasuhteen elokuvat mustine palkkeineen ovat sen sijaan silkkaa myrkkyä. Ankarasta säätämisestä huolimatta kuvan tumma pää pysyy kovin tukkoisena, tehden hallaa sävytoistolle ja detaljien erottumiselle. Kun tuohon vielä lisätään mustan harmaus, ovat pimeät yökohtaukset pahimmillaan katselukelvotonta suttua. Kunnolla pimennetyn kotiteatteritilan sijaan PX747-4K sopii paremmin vaikkapa olohuoneeseen, jossa projektorin valoteho pääsee oikeuksiinsa.


UHD4K.fi käyttää näyttöjen mittaamiseen ja kalibrointiin SpectraCalin kehittämää CalMAN-ohjelmistoa. Tutustu Spectracalin tuotteisiin osoitteessa calman.spectracal.com.

Mittausten valossa

Kurkataanpa miten värilämpötilan asetukset Cool, Normal ja Warm vaikuttavat väritasapainoon Movie-kuvatilassa.

Graafit esittävät väritasapainoa IRE 30 -harmaasta mitattuna. Cool-asetuksella väritasapaino on pahasti siniseen kallellaan. Normal-asetus tuottaa hieman tasapainoisemman tuloksen, vaikka sinertää yhä. Warm-asetus korostaa punaista, kuten arvata saattoi.

Väritasapainoon vaikutetaan asetusvalikon Bias- ja Gain-säädöillä. Optimitapauksessa Gain-säätö vaikuttaa kirkkaisiin sävyihin ja Bias puolestaan tummiin sävyihin. Mutta kuten niin usein, vaikuttavat säädöt tässäkin projektorissa myös toisiinsa. Kun vitivalkoisen säätää kohdalleen Gainilla, ei sen väritasapaino olekaan kohdallaan enää tumman pään säätämisen jälkeen ja päinvastoin. Hyvän kompromissin löytäminen vaatii usein paljon edestakaista jumppaa säätöjen välillä ja toistuvia tarkistusmittauksia. Väritasapainon sai tuunattua varsin hyvään kuosiin ainakin IRE 30:n ja vitivalkoisen kohdalta. Kuva ei kuitenkaan kerro koko totuutta.

Väritasapainon mittaus mustasta valkoiseen kertoo jo paljon enemmän. Virheen määrää kuvaavan deltaE2000:n keskiarvoksi tuli tasan 3. Tulosta ei voi pitää ihan huonona, joskin IRE-arvoilla 45-85 virheet lipsahtavat kolmen väärälle puolelle. Keskimääräiseksi värilämpötilaksi ynnäytyi 6503 kelviniä, mikä on kerrassaan mainio tulos, sillä tavoitteena on 6500 kelviniä.

RGB-väritasapainoa kuvaava graafi paljastaa, että vihreää on liian vähän läpi lähes koko asteikon. Tuo olisi saattanut korjaantua lisäämällä vihreän Bias-arvoa yhdellä tai kahdella pykälällä, mutta jäipä kokeilematta. Projektorin gammaksi oli valittu 2,2 ja kuten mitatusta gamma-käyrästä näkyy, tummat sävyt ovat jonkin verran liian kirkkaita ja kirkkaat sävyt puolestaan hieman liian tummia. Keskiarvo on kuitenkin kiitettävän lähellä 2,2:ta. On/off-kontrastiksi mittautui vain 397:1, mikä kertoo karua kieltä projektorin mustan hailakkuudesta.

Väriavaruus 1999

ViewSonicin mukaan RGBRGB-väripyörällä varustettu PX727-4K kattaa 96 prosenttia HDTV:n Rec.709-väriavaruudesta. Tuo ei ole kovin kummoinen tulos nykypäivänä, sillä HDR-näytöiltä vaaditaan jo täyttä P3-väriavaruuden peittoa; P3 on 26 prosenttia laajempi väriavaruus kuin Rec.709. RGBW-väripyörän takia PX747-4K:ltä oli aihetta odottaa sisarmalliakin pienempää väriavaruutta.

Niinhän siinä sitten kävi. Projektori saavuttaa Bias/Gain-säätöjen jälkeen vain 82,4 prosenttia Rec.709-väriavaruudesta. Vitivalkoista lukuunottamatta kaikkien osavärien dE-virhe on päälle kolmen, joten kalibroinnille olisi tarvetta.

MoviePro-valikon Color Enhancement -ominaisuus tuo väritoistoon kaivattua parannusta. Väriavaruus kasvaa peittämään 83,3 prosenttia Rec.709:stä ja monien osavärien dE-virhe pienenee.

Väripyörän asettamat rajoitukset pitivät huolen siitä, että väriavaruuden kalibrointi oli hukkaan heitettyä aikaa. Sain ruuvattua useimpien osavärien dE-virheen alle kolmeen, mutta väriavaruus pieneni samalla 78,4 prosenttiin. Color Enhancementista ei ollut tässä iloa, sillä sen aktivoinnin jälkeen värisäädöt eivät enää vaikuttaneet värien koordinaatteihin juuri mitenkään.

PX747-4K:n suorituskyky värien suhteen jää vaatimattomaksi. Pienen väriavaruuden takia väreistä uupuu kylläisyyttä ja tehoa. Color Enhancement auttaa hieman ja koska siitä ei tunnu olevan haittaa, voi sen pitää päällä aina. Vihreä ja punainen ovat tosin tuolloinkin sen verran pahasti pielessä, että niiden kalibrointia olisi syytä harkita.

Ja sitten se HDR

Mitä kaikkea HDR-projektorilta saa odottaa? Standardin puuttuessa ravistin sombrerosta valikoiman ominaisuuksia, jotka HDR-projektorin pitäisi mielestäni osata:

  1. ilmoittaa kuvalähteelle olevansa HDR-yhteensopiva
  2. valita automaattisesti HDR-kuvatila HDR:n tunnistaessaan
  3. tunnistaa ja tulkata perinteisen gamman korvaava PQ EOTF
  4. tunnistaa ja toistaa 10-bittiset värit
  5. tunnistaa Rec.2020-väriavaruus
  6. lukea metadatasta minkä kokoista aluetta Rec.2020:stä käytetään
  7. tehdä tonemapping metadatan perusteella
  8. kyetä vähintään 1000:1 ANSI-kontrastiin

PX747-4K kertoo kuvalähteelle tukevansa HDR:ää ja siirtyy automaattisesti HDR-kuvatilaan. PQ:n tulkkaaminen näkyväksi valoksi ei sekään tuota ylenpalttisia ongelmia, sillä projektorin esittämä HDR-kuva ei näytä ainakaan siltä, että se olisi täysin metsässä. Hailakka musta sekä tumman pään sävytoiston ja väriavaruuden ongelmat vaivaavat toki HDR-toistoakin.

Siinä olivat hyvät uutiset, sitten huonoihin. Valmistajan väitteistä huolimatta PX747-4K ei tunnu osaavan toistaa 10-bittisiä värejä, vaikka niitä sisään huoliikin. Testasin tätä 8- ja 10-bittisiä väriliukuja sisältävillä testikuvilla, enkä nähnyt niissä mitään eroa. Isoissa väripinnoissa selvästi erottuva juovittuminen 10-bittisellä 4K-sisällöllä todistaa sekin, että miljardin sävyn sijasta käytettävissä on vain 8-bittisen paletin 16,7 miljoonaa sävyä.

PX747-4K saattaa tunnistaa saavansa laajalla väriavaruudella varustettua kuvaa. Ehkä. Mutta se ei pysty tekemään asialle yhtikäs mitään, koska sen kyvyt eivät riitä kattamaan edes täyttä Rec.709-väriavaruutta, mistään laajemmasta puhumattakaan. Metadatasta ja siihen perustuvasta tonemappingista projektori ei tajua tuon taivaallista.

HDR-asetusvalikon Low, Mid ja High -valinnoilla voi vaikuttaa siihen kuinka ”jyrkästi” projektori tulkkaa PQ-kirkkausdataa. Säästetään tuhat sanaa ja annetaan kuvan kertoa:

Listan viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä, on ANSI-kontrasti. Sillä tarkoitetaan kuvassa samanaikaisesti näkyvän mustan ja valkoisen välistä kontrastisuhdetta. Yksinkertaistettuna esimerkkinä: mikäli kuvan mustasta mittautuu yksi luksi ja valkoisesta 100 luksia, on ANSI-kontrasti 100:1. Samaa asiaa kuvaa myös termi intra-frame-kontrasti.

Kuluttajakäyttöön tarkoitettu sisältö on perinteisesti masteroitu siten, että sen intra-frame-kontrasti on enimmillään 256:1. Toisin sanoen, kun katselet HD-kuvaa vaikkapa kaapeliverkosta, netistä tai Blu-ray-levyltä, ei sisällössä pitäisi olla yhtään ruutua, jonka intra-frame-kontrasti on suurempi kuin 256:1.

HDR (High Dynamic Range) eroaa perinteisestä SDR:stä (Standard Dynamic Range) merkittävästi siinä, että HDR:n intra-frame-kontrastille ei ole asetettu virallista ylärajaa. Yhden rajoituksen asettaa kamerateknologia: parhaat digitaaliset elokuvakamerat saavuttavat tällä hetkellä n. 18 aukon dynamiikan, mikä tarkoittaa n. 256 000:1 intra-frame-kontrastia. Tietokoneilla on tietysti mahdollista luoda HDR-kuvastoa, jonka kontrasti on vielä tuotakin paljon suurempi.

PX747-4K:n ANSI-kontrastiksi mittautui 354:1. Tuo riittää mennen tullen perinteisen SDR-sisällön tarpeisiin, joten korkealaatuisen HD-kuvan esittäminen ei jää kiinni ainakaan projektorin ANSI-kontrastista. HDR-sisällöllä saadaan kontrastista irti kaikki hyöty. 354:1:llä ei tosin kauhean pitkälle pötkitä, koska HDR-masteroidussa sisällössä tuppaa olemaan kosolti otoksia, joiden intra-frame-kontrasti ylittää 4000:1. Kannattaa toki muistaa, että HDR-masteroiduissa elokuvissa on tietysti myös matalakontrastisia kohtauksia.

Toimiiko kuvapisteiden monistaminen?

Testasin DLP-kennon kuvapisteiden nelinkertaistamista kolmella 3840 x 2160 -tarkkuuden testikuvalla. Ensimmäinen sisältää vuorottelevia yhden pikselin levyisiä mustia ja valkoisia vaakajuovia. Toisessa vuorottelevat juovat ovat pystysuorassa. Kolmas kuva on haastavin; siinä yhden pikselin levyiset mustat ja valkoiset juovat muodostavat piskuisista kuvapisteistä koostuvan shakkilaudan.

Olen testannut kuvapisteitä monistavia projektoreja näillä testikuvilla aiemminkin, vaihtelevin tuloksin. Jotkut projektorit piirsivät ensimmäisen kuvan oikein, mutta kaksi seuraavaa ovat silkkaa puuroa. Eräs projektori osasi piirtää kuvan nro 2, mutta eka ja kolmas eivät onnistuneet. Yksi DLP-projektori piirsi oikein ensimmäisen ja toisen kuvan, mutta kolmas oli ylivoimainen tehtävä. Mikäli kuvapisteiden monistaminen tuottaisi kankaalle aidosti 3840 x 2160 kuvapistettä, näkyisivät kaikki kolme testikuvaa oikein.

PX747-4K epäonnistui testissä surkeasti. Se ei kyennyt piirtämään yhtäkään kolmesta testikuvasta. Tiedän erään toisen, samaan kennon perustuvan, DLP-projektorin pystyvän piirtämään kuvat 1 ja 2, joten tämän projektorin kohdalla kuvapisteiden monistaminen saattaa jonain kauniina päivänä toimia paremmin ohjelmistopäivityksen myötä.

Summa Summarum

ViewSonic PX747-4K edustaa uutta ja edullista 4K HDR -projektorien sukupolvea. On tosin vähän kiikun kaakun voiko sitä hyvällä omatunnolla väittää 4K-projektoriksi, koska se ei testeissä osannut piirtää kankaalle 3840 x 2160 kuvapistettä. HDR-projektoriksi en sitä kehtaisi väittää, mutta termin ”HDR-yhteensopiva” hyväksyisin.

Musta on harmaata, tumman pään sävyt kadoksissa ja väritoisto aavistuksen valjua. Kuva ei ole aivan niin partaveitsenterävä kuin DLP-projektoreissa yleensä. Puutteistaan huolimatta PX747-4K tuottaa siedettävää kuvaa HD-lähteestä, kunhan sen ei tarvitse toistaa varjoja tai yökohtauksia.

Saman kennon ympärille rakennettuja 4K HDR -projektoreja on markkinoilla useita; niiltä ei kannata odottaa järkyttävästi tätä mallia parempaa kokonaissuoritusta.

Speksit

Valmistajan ilmoitusMitattu
Valoteho (maksimi)3500 lumenia3010 lumenia
Valoteho (SDR Movie Eco)--891 lumenia
Valoteho (SDR Standard Normal)--2025 lumenia
Valoteho (HDR Movie Normal)--1620 lumenia
Kontrasti (on/off)12 000:1 (dynaaminen)685:1 (natiivi)
Kontrasti (ANSI)--354:1
Väriavaruuspeitto (Rec. 709)?83,3%
Käyntiääni27 dB (Silence-tilassa)--
Virrankulutus310 wattia--
Lampun kesto tuntia4000 (Normal), 15 000 (SuperEco)
Lampun teho240 wattia
Koko332 x 135 x 261 mm
Painon. 4,5 kg

CES 2017: HDMI 2.1 -standardi julkistettiin

HDMI-standardia hallinnoiva HDMI Forum Inc. julkisti CES-messujen yhteydessä HDMI 2.1:n virallisen määritelmän.

Versio 2.1:n suunnittelussa on huomioitu kaistanleveyden tarpeen kasvaminen tarkemman resoluution ja suurempien kuvanopeuksien käyttöönoton myötä. Siinä missä HDMI 1.4:n kaistanleveys oli 10,2 gigabittiä ja HDMI 2.0:n 18 gigabittiä, on HDMI 2.1:n kaistaksi määritelty 48 gigabittiä sekunnissa. HDMI-liitin itsessään säilyy samanlaisena, mutta 48 gigabitin kaista pakottanee kaapelivalmistajat keksimään uusia ratkaisuja mikäli kaapelista ei haluta ranteen paksuista.

HDMI 2.1 mahdollistaa mm. HDR-kuvan 8K-tarkkuudella 60 kuvaa sekunnissa tai 4K-tarkkuudella 120 kuvaa sekunnissa. Standardin määritelmä listaa tuetuiksi myös 8K- ja 10K-tarkkuudet 120 kuvan sekuntinopeudella, mutta HDR ja 4:4:4 -värinäytteistys putoavat todennäköisesti tuossa vaiheessa kelkasta.

Muita uuden version tuomia parannuksia ovat mm.

  • Dynaamisen metadatan tuki. Tämä mahdollistaa Dolby Visionin kaltaisen kuvasisällön mukaan muuttuvan metadatan, mikä auttaa näyttöä tuottamaan parasta HDR-kuvaa mihin se pystyy
  • eARC, eli kehittyneempi äänen paluukanava. eARC tukee uusia objektipohjaisia ääniformaatteja kuten Dolby Atmos ja DTS:X.
  • Game Mode VRR (Variable Refresh Rate) on suunniteltu lähinnä pelikäyttöä varten. Kyseessä on Nvidian G-Syncin ja AMD:n Freesyncin kaltainen ratkaisu, jossa näytön virkistystaajuus mukautuu pelin grafiikkamoottorin renderöintinopeuteen.

HDMI Forumin toimitusjohtajan mukaan monet laitevalmistajat saattavat jo suunnitella HDMI 2.1 -yhteensopivia tuotteita, vaikka 2.1-määritelmä julkaistaan virallisesti vasta kuluvan vuoden toisella neljänneksellä.

 

Sonyn uudet PS4-pelikonsolit

New Yorkissa järjestetty PlayStation Meeting 2016 -tapahtuma päättyi hetki sitten.

Sony julkaisee tänä vuonna kaksi uutta versiota PS4-pelikonsolistaan. Nykyistä pienikokoisempi, mutta samoilla ominaisuuksilla varustettu uusi PS4 (ns. ”PS4 Slim”) ilmestyy syyskuun 15. päivänä. Sen hinnaksi Euroopassa ilmoitettiin 299 euroa.

Noin kaksi kertaa tehokkaammalla GPU:lla, hieman nopeammalla keskussuorittimella ja teratavun kokoisella kiintolevyllä varustettu PS4 Pro (eli huhuttu ”PS4 Neo”) tulee myyntiin 10. marraskuuta. Sen eurohinnaksi ilmoitettiin 399 euroa.

ps4_ps4pro_reldates_prices_192

PS4:n suunnittelija Mark Cerny puhui pitkään PS4 Pron uusista ominaisuuksista, painottaen 4K:ta ja HDR:ää. Oli varsin hupaisaa seurata Cernyn kiertelyä ja kaartelua 4K-tarkkuudesta puhuessaan. Hän käytti kosolti aikaa ja sanoja myöntäessään hyvin epäsuorasti, että PS4 Pro ei renderöi pelejä 4K-tarkkuudella, vaan lisätehoa käytetään karkeammassa resoluutiossa renderöidyn grafiikan skaalaamiseen 4K-tarkkuuteen. Kyse on siis samantyyppisestä skaalaamisesta mitä 4K-televisiot tekevät toistaessaan esimerkiksi Blu-ray-levyltä tulevaa 1080-tarkkuuden kuvaa. Lopputulos tosin näyttänee paremmalta, kun skaalausprosessi tehdään PS4 Pron toimesta television sijaan.

Sony Interactive Entertainmentin Andrew House tipautti pommin julistaessaan, että kaikkiin PS4-konsoleihin tulee HDR-tuki softapäivityksellä. Pöytäsoittimien ja televisioiden kohdalla HDR vaatii HDMI 2.0a -liitännän, mutta alkuperäisen PS4:n HDMI on versiota 1.4. HDR-tuen lisääminen on siitä huolimatta mahdollista, koska PS4:n HDMI-lähtöä voidaan muokata ohjelmallisesti. Käytännössä kuvadatan ohessa kulkevaan metadataan ujutetaan lennossa HDR-metadatan bitit, minkä jälkeen televisiot tunnistavat kuvan HDR-muotoiseksi.

all-ps4-hdr_192

Tapahtuman ikävin yllätys oli se, että pitkään ja vahvasti huhutusta Ultra HD Blu-ray -asemasta ei puhuttu lainkaan. Engadgetin raportin mukaan sen toimittajat kysyivät tapahtuman jälkeen Sonylta nimenomaan UHD Blu-ray -aseman kohtalosta, ja Sonyn edustajat vahvistivat, että sellaista ei PS4 Prossa ole. Näin siitäkin huolimatta, että erään toimittajan Twitter-viestin mukaan Blu-ray Disc Associationin edustajat antoivat vielä viikko sitten ymmärtää, että PS4 Prossa on UHD Blu-ray -asema. On suorastaan hämmästyttävää, että perinteisesti Blu-rayta vahvasti tukenut Sony jätti UHD Blu-ray -formaatin Microsoftin leikkikentäksi mitä pelikonsoleihin tulee.

Ehkä UHD Blu-ray -aseman puuttumista paikatakseen House painotti PS4 Pron osaavan toistaa 4K HDR -videota. PS4 Prolle julkaistaan uusi Netflix-sovellus, jolla voi toistaa Netflixin 4K HDR -sisältöä. Housen mukaan Netflixissä on vuoden loppuun mennessä 600 tuntia 4K-sisältöä. HDR-sisältöä on reilusti vähemmän, mutta sitä House ei huomannut mainita. House nosti esiin YouTuben mittavan 4K-tarjonnan, tosin kertomatta millaista valtaosa siitä on, ja kehui PS4 Pron uutta YouTube-sovellusta, joka toistaa 4K-kuvaa. Joidenkin lähteiden mukaan YouTube-sovellus tukisi myös 4K HDR -kuvaa, mutta sovelluksesta puhuessaan House mainitsi vain 4K:n, ei HDR:ää.

ps4-pro-netflix-192
Joten Sonyn PS4-uutiset kiteytettynä: pienempi ja edullisempi uusi PS4, hieman tehokkaampi uusi PS4 Pro, ja HDR-tuki kaikkiin PS4-pelikonsoleihin ohjelmistopäivityksellä.

Testattua: SCAPE-teatteri

Finnkinon uusi SCAPE-teatteri tarjoilee kirkkaampaa ja terävämpää kuvaa sekä luonnollisempia äänimaailmoja, mutta elämyksestä saa myös maksaa aiempaa enemmän.

Kävin toissapäivänä katsastamassa entisen Tennari 1:n, nykyisen SCAPE-teatterin, Finnkinon järjestämässä lehdistötilaisuudessa. Finnkinon päättäjien lisäksi paikalla oli Dolbyn edustaja, joka pyöräytti kankaalla Atmos-valistusvideon ja pari demoa.

Äänessä Dolbyn edustaja, takanaan 185 neliömetrin kokoinen valkokangas.

Puheiden jälkeen päästiin asiaan, kun aamuvarhaisella paikalle vaivautuneille esitettiin Independence Day: Uusi uhka -elokuva. Finnkino on painottanut uuden laserprojektorin tuplaten suurempaa valotehoa ja sen mahdollistamaa kirkasta 3D-kuvaa, joten ei ihme, että elokuvasta esitettiin 3D-versio.

Independence Day: Uusi uhka itsessään oli raivostuttavinta sontaa vuosikausiin, eikä siitä sen enempää. Sen 3D-toteutus ansaitsee kuitenkin kehut, vaikka kyseessä on ns. jälkikonversio. Elokuvaa ei siis kuvattu 3D:nä, vaan se suunniteltiin, kuvattiin ja leikattiin 2D-elokuvaksi. Tuon jälkeen elokuvan kuvamateriaali jaettiin kolmelle 3D-konversioihin erikoistuneelle yritykselle, jotka lisäsivät kuvaan 3D-tehosteen. Olen perinteisesti kironnut jälkikonversiot syvimpään helvettiin, koska ne eivät ole mielestäni koskaan tuoneet elokuvaan mitään lisäarvoa, ja monissa tapauksissa tehneet elokuvalle vain hallaa. Independence Dayn jälkikonversio on poikkeuksellisen onnistunut, ja esittää mennen tullen parasta jälkikonvertoitua 3D:tä mitä olen koskaan nähnyt.

Osan kunniasta ansaitsee varmasti salin uusi laserprojektori. Siinä missä salin aiemmalla projektorilla esitetyt 3D-elokuvat olivat pimeitä, suttuisia ja kontrastiltaan latteita, piirsi Barcon valmistama laserprojektori kirkasta, dynaamista ja terävää 3D-kuvaa. Uudet 3D-lasit olivat marginaalinen parannus vanhaan malliin verrattuna, sillä vaikka linssin koko on kasvanut, tuottavat ne edelleen hieman häiritseviä heijastuksia kuvan reunoille. Tuo johtunee kankaalta tulevan valon heijastumisesta katsojan silmistä linssien sisäpinnalle (tai sitten ei). Huomasin heijastuksien katoavan, kun lasit vei n. 10 senttimetrin etäisyydelle silmistä. Elokuvan katselusta ei tuolla tavalla tietenkään tule mitään, mutta tulipa kokeiltua.

SCAPE_proju_02
Barco DP4K-60L -laserprojektori tarvitsee kaksi jäähdytinyksikköä, ja humina projektorihuoneessa on sen mukainen.

Salin uusi Dolby Atmos -äänentoistojärjestelmä hoiti urakkansa kunnialla. Se ei kuitenkaan onnistunut räjäyttämään tajuntaani, useammastakin syystä. Ensiksikin, äänenvoimakkuuden taso oli lievä pettymys. Ääniraita ei suinkaan soinut hiljaa, mutta äänentoisto soi niin erinomaisen puhtaasti ja vaivattomasti, että siitä olisi varmasti irronnut lisää desibelejä kuulon rasittumatta.

Toisen pikku pettymyksen aiheutti basso. Kyllä kyllä, penkit tärisivät hieman silloin tällöin räjähdysten tahdissa ja matalia taajuuksia sisältävät äänitehosteet humisivat ihan kivasti. Siitä huolimatta salin bassotoisto sai minussa aikaan vain ”meh”-fiiliksen, koska olen kokenut mojovampaa basson elämöintiä omassa kotiteatterissani (humblebrag). Samaan hengenvetoon pitää todeta, että SCAPE-salin äänentoisto pystyy parempaan kuin mitä se Independence Dayn aikana esitti. Sen todisti ennen elokuvaa esitetty Dolby Atmos -intro, jonka päätteeksi saliin vyöryvä äänimassa herätti meikäläisessä aitoa kunnioitusta.

SCAPE_ampit_02
Metakan synnyttää kolme räkillistä Yamahan päätevahvistimia.

Kolmas pettymyksen tapainen juontaa elokuvan ääniraidan miksauksesta. Se oli nimittäin tungettu aivan liian täyteen kaikkea mahdollista, minkä seurauksena Atmos-äänentoiston erityisominaisuudet eivät päässeet oikeuksiinsa. Atmoksen ansiosta äänisuunnittelijat voivat kuljettaa ääntä saumattomasti pitkin salia ja kontrolloida ääntä myös korkeussuunnassa, mutta mikäli tuollaista oli Independence Dayn ääniraidalle tehty, se katosi tehokkaasti jatkuvaan musiikin, dialogin, räjähdysten ja äänitehosteiden kakofoniaan. Veikkaanpa Atmos-äänentoiston toimivan huomattavasti paremmin hieman rauhallisemmissa elokuvissa.

SCAPE_sali_red

SCAPE_rear_Green_fisu

Kuten kuvista ilmenee, tilan valaistuksen väriä voi muuttaa. Operaattori voi valita 256 000 värin paletista, minkä lisäksi valaistuksen voi laittaa ns. karusellitilaan, jossa valojen väri vaihtuu vaivihkaa itsekseen.

Italialaiset nahkapenkit osoittautuivat materiaaliltaan keinonahaksi. Penkki on kiitettävän tilava tällaiselle isokokoisemmallekin jannulle, ja jalkatilaa on tullut joitain senttimetrejä lisää. Keinonahka ei hiostanut hieman alle kolmetuntisen session aikana nimeksikään. Jos uudesta penkkidesignista pitää jotain negatiivista sanoa, oli sen selkänoja mielestäni hieman liian pystyssä. Olisin kaivannut loikoilevampaa katseluasentoa.

Uuden salin lippujen hinnoista on käyty kiivasta keskustelua eri puolilla. SCAPE-salin liput maksavat kolme euroa tavallista enemmän, mikä tarkoittaa kalleimpien lippuhintojen lähentelevän jo 20 euroa. Maksaisinko 18,50€ nähdäkseni elokuvan SCAPE-salissa? Tuskin, vaikka puitteet ovat kunnossa. 16,50€ viikolla päivänäytöksestä on sekin minulle liikaa, koska asun melkein tunnin ajomatkan päässä Helsingistä, eivätkä reissun kustannukset rajoittuisi vain lipun hintaan. Halvimmalla sarjalipulla yhden lipun hinnaksi tulisi 10,50€ (mikäli ymmärsin lippuhinnoittelun juonen oikein), minkä maksaisin SCAPE-elämyksestä jo oikein hyvillä mielin.

VW320ES saa HDR-päivityksen

Sony ilmoitti tänään, että sen 4K-videoprojektoriin VPL-VW320ES lisätään HDR-tuki ohjelmistopäivityksellä.

VPL-VW320ES ja sen isoveli VPL-VW520ES julkistettiin IFA-messuilla viime vuonna. VW520ES:n kerrottiin osaavan toistaa HDR-kuvaa, mutta kolmisen tuhatta euroa edullisemmassa VW320ES:ssä HDR-ominaisuutta ei ollut.

Sony tuo VW320ES:ään HDR-tuen toukokuun lopulla julkaistavalla ohjelmistopäivityksellä, jonka käyttäjät voivat ladata verkosta ilmaiseksi. Projektorin päivitys tapahtuu yksinkertaisesti kopioimalla ohjemistopäivitys projektoriin kytkettävälle USB-muistitikulle.

Päivitys liiskaa lisäksi joitain ohjelmistoon jääneitä virheitä ja sisältää tuen Sonyn uudelle ADCP-ohjausprotokollalle. VW520ES-mallin päivitys parantaa projektorin yhteensopivuutta UHD Blu-ray -soittimien kanssa.

Päivityksen jälkeen VW320ES on markkinoiden edullisin aitoa 4K-kuvaa tuottava ja HDR 10 -formaattia tukeva videoprojektori.