Testit

Philips 55PUS7101 UHD-televisio

Philips 55PUS7101 edustaa Ultra HD -televisioiden keskikastia. 55-tuumaisen 7101:n suositushinta on 1 299 euroa, mutta kotimaisen hintavertailusivuston mukaan sitä saa tällä hetkellä 1 128 eurolla. Erään kotimaisen kodintekniikkakaupan sivuilla television hinnaksi mainostetaan 1 049 euroa, mutta jostain syystä hintavertailusivusto ei kyseistä hintaa listaa.

7101:n design on hillityn vähäeleinen ja varsin tyylikäs. Ruutua kiertää sivuilla ja päällä n. sentin levyinen, alumiiniin värinen metallikehys. Ruudun alapuolella kehys on n. kahden senttimetrin levyinen. Metalliset jalat sijaitsevat television reunoissa, mikä tuo pöytäasennukseen tervetullutta vakautta. Television mitat jalkojen kanssa ovat 1233,2 x 787,9 x 223,1 mm (L x K x S) ja painoa sillä on hieman yli 19 kiloa.

Kaikki liitännät ovat edestä katsottuna television vasemmassa takareunassa. Seinää kohti sojottavat pikkujakki stereoäänen tulolle, Scart-liitin sekä komponenttivideon tulo. Molemmat HDCP 2.2 -yhteensopivat HDMI-tulot osoittavat alaspäin, samoin kuin USB 2.0 -liitäntä, toslink-anto, ethernet-liitin sekä antenni- ja satelliittiliitännät. HDMI:t 3 ja 4 tukevat paluuääntä ja ne on sijoitettu osoittamaan vasemmalle edestä katsottuna. Niiden vieressä on yksi USB 3.0 -liitäntä, yksi USB 2.0 -liitäntä, kuulokelähtö ja CI+/CAM-korttipaikka.

Äänentoistosta vastaa 30 watin vahvistin diskantiltaan aika suttuisesti soivien stereokaiuttimien kera. Takapaneelissa on lisäksi bassotoistoa vahvistava piskuinen subwooferin tapainen lisäkaiutin. 7101 osaa purkaa Dolby Digital Plus- ja DTS Premium Sound -ääniraidat itse. Telsusta lähtee ääntä aivan tarpeeksi vähän isommankin olohuonen tarpeisiin, mutta äänenvoimakkuuden kasvattaminen johtaa nopeasti basson louskumiseen. Kuten tämän hintaluokan televisioissa yleensä, äänentoisto riittää tyydyttävästi peruskatseluun, mutta ei juuri sen vakavampaan käyttöön.

7101:ssä on reunaledein valaistu IPS-paneeli, jonka tarkkuus on Ultra HD:n mukainen 3840×2160. IPS-paneelin hyvä puoli on leveä katselukulma, mutta kolikon kääntöpuolella on muita paneelityyppejä harmaampi musta. DisplaySpecifications-sivuston mukaan 7101:n paneeli toimii 120 hertsin virkistystaajuudella, enkä havainnut syytä väittää muuta. Paneeli on 8-bittinen, mutta toimivaksi havaitun FRC-tekniikan avulla se pystyy tuottamaan 10-bittisen paneelin väripaletin.

7101:n sydämenä hyrrää Android 5.1 Lollipop -käyttöjärjestelmä, joka oli aluksi aivan tolkuttoman buginen. Televisiolle on puolessa vuodessa julkaistu useita järjestelmäpäivityksiä, joiden jäljiltä telkun toiminta on tyystin eri luokkaa kuin testirupeaman alussa; valikot aukeavat ja toimivat nyt aivan erilaisella jouheudella. Täysin bugiton käyttis ei kuitenkaan vielä ole, ja vaikka television buuttaaviin virheisiin törmää yhä silloin tällöin, ovat ne uusimman päivityksen jäljiltä harvinaisia. Philips on ilmoittanut tuovansa Android 6.0 M(arshmallow):n tähänkin malliin jossain vaiheessa.

Television kaukosäädin on siitä poikkeuksellinen, että sen kääntöpuolella on pienikokoinen ja yllättävän hyvällä tuntumalla varustettu näppäimistö. Lienee sanomattakin selvää, että tekstin syöttäminen on sillä huomattavasti nopeampaa kuin virtuaalinäppäimistön ja nuolinäppäinten avulla. Huomasin tosin, että näppäimistön olemassaolon kaken kääntöpuolella unohti helposti, koska sellaista ei yleensä kaukosäätimissä ole.

7101:n ominaisuuksien joukossa on Google Cast, mikä tarkoittaa televisioon sisäänrakennettua Chromecastia. Totesin sen toimivaksi ja helppokäyttöiseksi Windows 7 -tietokoneen Chrome-selaimella, Android-puhelimella ja iPad Minillä; kuva ja ääni siirtyivät Chromecast-yhteensopivista sovelluksista televisioon kivuttomasti.

Ambilight

Philips esitteli ensimmäiset Ambilight-ominaisuudella varustetut televisionsa jo vuonna 2004. Ambilight tarkoittaa television takapaneeliin sijoitettuja ledejä, jotka valaisevat television takana olevan seinän. Tuo voi äkkiseltään tuntua turhakkeelta, mutta 7101:n kolmella sivulla oleva Ambilight osoittautui testailussa odotettua fiksummaksi ideaksi. Ambilightin voi asettaa seuraamaan kuvaa, ääntä, väriä tai sovellusta. Kuvaa seuratessaan Ambilightin ledit värjäävät takaseinän sen mukaan mitä värejä kuvassa esiintyy. Philipsin demovideosta saa hyvän käsityksen Ambilightin toiminnasta:

Monet näön ammattilaiset suosittelevat pimeään katselutilaan ns. bias lightingia, television taakse asennettua valonlähdettä, joka vähentää silmien rasitusta. Ambilightilla on helppo toteuttaa bias lighting asettamalla taustavaloksi yksittäinen väri, jonka sävyä ja kirkkautta voi muuttaa erillisessä asetusvalikossa.

Itse pidin Ambilightista eniten kotibileiden piristäjänä. Kun Ambilightin lähteeksi valitsee äänen, toimivat taustaledit oivasti diskovaloina. Erilaisia valo-ohjelmia on seitsemän. Kuvaamani video yrittää demota niiden eroja:

7101-mallissa on lisäksi Ambilight+Hue-ominaisuus, joka mahdollistaa Philipsin Hue-valojen ohjaamisen langattomasti television kautta. Hue-ledvaloista löytyy lisätietoja osoitteessa meethue.com.

HDR…?

Philips julkaisi loppukesästä 7101:lle HDR-päivityksen. Sen myötä UHD Blu-ray -soitin tunnisti telkun HDR-yhteensopivaksi. Päivitys toi HDR-tuen myös television omaan mediatoistimeen ja Philipsin sovellusvalikoimasta ladattavaan Kodi-sovellukseen. Mielestäni 7101 ei kuitenkaan ole päivityksen jäljiltä HDR-televisio, vaan HDR-yhteensopiva UHD-televisio — aivan samaan tapaan kuin kymmenet muut tv-mallit, joihin valmistaja toi HDR-yhteensopivuuden jälkikäteen ohjelmistopäivityksellä.

Mitä noilla sitten on eroa? No, HDR-televisiolta odotetaan tiettyä suorituskykyä: sen pitäisi osata näyttää 10-bittiset värit, toistaa DCI-P3-väriavaruuden sävyt ja yltää kuvan kirkkaudessa valotehoihin, joihin tavalliset UHD-televisiot eivät pysty. Useimmat HDR-kuvaa sisältävät Ultra HD Blu-ray -julkaisut on masteroitu 1 000 nitin maksimikirkkauteen, joten elokuvan uskollisesti toistaakseen television pitäisi pystyä tuottamaan hetkellisesti 1 000 nitin valoteho pienessä osassa ruutua.

Philips 7101 on kyvyiltään varsin tyypillinen nykyajan UHD-televisio. 8-bittisestä paneelistaan huolimatta se osaa näyttää 10-bittiset värit FRC-tekniikan ansiosta. Täyttä DCI-P3-väriavaruutta se ei kykene toistamaan, mutta saavuttaa Rec.709:ää laajemman väriavaruuden, mistä on hyötyä UHD Blu-ray -julkaisujen katselussa. 7101 kompastuu kalkkiviivoilla valotehon puutteeseen: se tuottaa parhaimmillaan hieman alle 400 nitiä, mikä on varsin normaali suoritus nykyaikaiselta LED-televisiolta. Tuosta on toki jotain iloa HDR-kuvaa katseltaessa, mutta HDR:n täysi dynamiikka ja vaikuttavuus jäävät saavuttamatta.

Monitorina

Käytin testirupeaman aikana 7101:tä moneen kertaan tietokoneen näyttönä. Testi-PC:n näytönohjain AMD Radeon 480 juttelee HDMI 2.0a:ta ja HDCP 2.2:ta, joten se sopi testailuun oivallisesti. (Uusi Doom näyttää 4K:na oikein nätiltä ja pyöri 480:llä yllättävän sulavasti.) 7101 ilmoittaa näytönohjaimelle kelpuuttavansa UHD-kuvaa 10-bittisillä väreillä ja 60 hertsin virkistystaajuudella. Tuolloin on kuitenkin pakko käyttää 4:2:2-värinäytteistystä, koska HDMI 2.0:n kaistanleveys ei riitä 4:4:4-värinäytteistykseen. Värisyvyyden pudottaminen 8 bittiin mahdollistaa 4:4:4:n UHD-tarkkuudella ja 60 hertsin virkistystaajudella.

4:2:2-värinäytteistyksellä tekstissä voi nähdä karsitun väri-informaation aiheuttamaa sotkuisuutta.

Television toistoviive kiinnostaa etenkin pelaajia, mutta sillä on merkitystä myös tuikitavallisessa Windows-työpöytäkäytössä; on ärsyttävää, kun ruudulla näkyvä osoitin reagoi viiveellä hiiren liikkeisiin. 7101:n valikoiden kätköistä löytyy Computer-asetus, jonka kytkentä ohittaa osan kuvan prosessoinnista ja lyhentää siten toistoviivettä. Asetuksen ollessa pois päältä 7101:n toistoviive pyörii 49-50 millisekunnin hujakoilla. Jonkun mielestä tuo on liikaa pelikäytössä, minusta ei. Computer-asetuksen kytkeminen lyhensi toistoviiveen 36 millisekuntiin. HDR-tilalla ei ollut vaikutusta toistoviiveisiin, mikä lienee tervetullut uutinen HDR-kuvaa tuottavan pelikonsolin omistajille.

Liikeresoluutio

Yksi LCD-paneelien heikkous on perinteisesti ollut huonohko liikeresoluutio. Vaikka jokaisella valmistajalla on omat aseensa liikeresoluution parantamiseen, ovat ne pääasiallisesti vain kuvan jälkiprosessointia, eikä näyttötekniikan ytimessä olevaa ongelmaa ole onnistuttu pätevästi selättämään. 7101:n Motion-valikossa majailee kaksi valintaa: Perfect Natural Motion ja Clear LCD. Ensimmäinen tarjoaa kuvan interpolointia, eli uusien väliruutujen luomista lennossa. Heikoimmalla asetuksellaankin se tekee kuvasta luonnottoman sulavaa, mikä saippuaoopperaefektin nimellä myös tunnetaan. Olen nähnyt interpolointiratkaisuja, jotka toimivat myös elokuvien kanssa, mutta Perfect Natural Motionista ei siihen ole. Se toimisi varmaan hyvin urheilulähetyksissä. Clear LCD on mielenkiintoinen, sillä se ei sinänsä paranna liiketoiston tarkkuutta, vaan se puolittaa sivusuunnassa liikkuvan kuvan ”harppauksen” pituuden. Lopputulos vaikuttaa aavistuksen sulavammalta, ja koska Clear LCD ei tehnyt kuvalle mitään hallaa, oli se helppo jättää päälle.


UHD4K.fi käyttää näyttöjen mittaamiseen ja kalibrointiin SpectraCalin kehittämää CalMAN-ohjelmistoa. Tutustu Spectracalin tuotteisiin osoitteessa calman.spectracal.com.

Kuvanlaatu tehdasasetuksilla

Käytännössä kaikkien televisioiden tehdasasetukset jättävät parantamisen varaa – joskus enemmän, joskus vähemmän. 7101 tuotti paketista nostettuna kuvaa, joka jäi kauas Rec.709-standardista. Jotkut esiasetetut kuvatilat näyttivät niin kauheilta, ettei moista olisi kehdannut näyttää kenellekään. Mutta tuo oli tilanne toukokuussa 2016, kun television käyttöjärjestelmä oli vielä keskeneräinen, eikä HDR-tukeakaan vielä ollut.

Philips on julkaissut telkkuun puolen vuoden aikana puolisen tusinaa käyttöjärjestelmäpäivitystä, mikä on kiitettävää toimintaa. Jokainen päivitys on tuonut televisioon joko uusia ominaisuuksia – kuten HDR-tuen – tai parantanut Android-käyttiksen nopeutta ja vakautta. Kuvatilojen tehdasasetuksissa on samoin tapahtunut lievää kehitystä. Lokakuisen päivityksen jälkeen tehdyt mittaukset kertovat joidenkin kuvatilojen olevan edelleen pielessä, mutta edistysaskeliakin on otettu: siinä missä kaikkien kuvatilojen väriavaruus oli aiemmin reilusti Rec.709:ää isompi tuottaen aivan liian räikeät värit, on Movie- ja ISF-kuvatilojen väriavaruus nyt kutistettu lähelle standardia.

Vertailun vuoksi ensin ehkäpä hieman kieli poskessa nimetyn Natural-kuvatilan mittaustulokset tehdasasetuksilla. Kuvan kirkkautta katselutilan valaistuksen mukaan muuttava valosensori on kytketty pois päältä kaikkia mittauksia ja kalibrointia varten.

Tulokset kertovat karun tarinan. Kuvan kirkkaus lähtee täysin karkuteille heti IRE10:n jälkeen, eikä väritasapainosta voi juuri puhua sinisen osavärin korostuessa reippaasti. Gammakäyrä seuraa BT.1886-kohdekäyrää edes jotenkuten vain IRE10:een saakka. Keskimääräinen värilämpötila on lähes 9000 kelviniä, eli vahvasti sinertävä. Natural-kuvatilan tehdasasetuksissa oli päällä yhtä sun toista kuvanpas…parannusautomatiikkaa, minkä johdosta kuvassa näkyvä kontrastitulos esittää dynaamista kontrastia.

Natural-kuvatilan väriavaruus on säädetty tehtaalla mahdollisimman laajaksi, mikä tuottaa aivan liian kylläiset värit. Jonkun mielestä moinen voi näyttää houkuttelevalta, mutta oikeasti ruudulla näkyvä kuva on pahasti pielessä.

Seuraavaksi Movie-kuvatilan harmaatasapaino ja gamma tehdasasetuksilla:

Tämä on jo huomattavasti parempi suoritus, vaikka väritasapaino harittaakin vielä ilkeästi. Gammakäyrästä voi päätellä television hakevan 2.2:n gammaa, vaikka tähtäimessä pitäisi olla BT.1886:n mukainen gammakäyrä. DeltaE-virhe lipsahtaa hyväksyttävän väärälle puolelle IRE30:stä lähtien. Harmaissa on kautta linjan liikaa punaista ja liian vähän vihreää, mutta väritasapainon virhe näyttää sen verran tasaiselta, että sen saanee korjattua kalibroitaessa varsin vähällä vaivalla.

Movie-kuvatilan väriavaruuden koordinaatit osuvat huomattavasti lähemmäs Rec.709:ää kuin Natural-kuvatilan. Vitivalkoinen ja 75% harmaa viettävät punaiseen päin ja niiden deltaE-virhe on reilusti yli hyväksyttävän. Magenta ja sininen ovat mittaustuloksen perusteella niin lähellä standardin määrittelemiä arvoja, että niihin ei tarvitsisi kalibroinnissa koskea lainkaan.

7101 tarjoaa kaksi kalibroitavaksi tarkoitettua ISF-kuvatilaa: Day kirkasta katselutilaa ja Night pimeää katselutilaa varten. ISF-kuvatilan aktivoinnilla saa käyttöön kuvan asetuksia, jotka ovat harmaana muissa kuvatiloissa. Joidenkin televisioiden kohdalla ISF-kuvatilojen säädöt pitää avata ISF-kalibroijan toimesta, mutta 7101:ssä säätöjä ei ole lukittu. ISF-kuvatilojen tehdasasetusten mittaus on aavistuksen turhaa hommaa, koska ne on tehty kalibroitavaksi, mutta täytyyhän lähtötila selvittää.

ISF Night hakee näemmä myös 2.2:n gammaa BT.1886:n sijaan. Väritasapaino on Movie-kuvatilan tapaan punaiseen kallellaan, mutta sitäkin voimakkaammin kuvan kirkkaassa päässä. Gamma-käyrä romahtaa kuvan kirkkaassa päässä pahan kerran.

ISF Night -kuvatilan väriavaruus tavoittelee Rec.709-standardia, mutta jää siitä kauemmas kuin Movie-kuvatila. Kalibroinnin kannalta tärkeän vihreän värin deltaE-virhe on vain 1, mikä lupaa hyvää. Muiden värien virhe on kuitenkin suurempi kuin Movie-tilassa. Tehdasasetuksilla ISF Night -kuvatilan väriavaruus saavuttaa vain 93,4 prosenttia Rec.709-väriavaruudesta. Tuon pitäisi olla korjattavissa kalibroinnilla, koska televisio kykenee paljon Rec.709:ää laajempaan väriavaruuteen.

Kalibrointi Rec.709:ään

Perinteisen SDR-kuvan (Standard Dynamic Range) kalibroinnin lähtökohdaksi valikoitui ISF Night monipuolisemman säätövalikoiman takia, vaikka Movie-kuvatila olikin tehdasasetuksilla lähempänä Rec.709-standardia. Ensimmäiseksi napsin pois päältä kaiken automatiikan ja kuvanparannustoiminnot. Sitten hain mittarin avulla taustavalon (hämäävästi valikossa nimetty kontrastiksi) kirkkaudeksi arvon, joka tuotti valkoisella testikuvalla 120 nitin kirkkauden, ja säädin kirkkauden ja kontrastin kohdalleen testikuvien avulla. Seuraava askel oli väritasapainon säätö Advanced-valikosta löytyvillä värilämpötilan säädöillä, joita löytyy kaksin kappalein punaiselle, siniselle ja vihreälle. Säädöt ovat nimeltään ”WP” ja ”BL”, joista ensimmäinen vaikuttaa kuvan kirkkaaseen ja jälkimmäinen tummaan päähän. Alle 15 minuutissa harmaasävyjen väritasapaino ja gamma asettuivat tällaiseen kuosiin:

DeltaE-virhe on kaikilla arvoilla alle kahden, joten tulosta voi kehua mainioksi. 0,72:n keskiarvo on suorastaan erinomainen saavutus televisiolta, joka vaikutti tehdasasetusten perusteella lähestulkoon toivottomalta tapaukselta. 7101 ei anna valita gammaksi BT.1886:tta, vaan tavoittelee väkisin 2.2:n gammaa asetusvalikon gamma-asetuksen arvolla nolla. Tuo selittää gammakäyrän virheen IRE10-20 kohdalla, sekä väritasapainoa esittävän graafin notkahduksen IRE10:n kohdalla. Vertailun vuoksi alla mittaustulokset, kun CalMAN-ohjelman gammaverrokiksi valittiin BT.1886:n sijaan 2.2:

Kuvan kirkkaus jää IRE50:stä lähtien aavistuksen alle tavoitteen, mutta virhe on luokkaa mitätön.

Sitten väriavaruuden kimppuun. 7101 on hieman kitsas mitä väriavaruuteen vaikuttavien säätöjen määrään tulee. Asetusvalikossa on säädöt vain värien sävylle ja kylläisyydelle, eivätkä ne ole järin hienovaraisia; yhden pykälän muutoksella saattoi olla suuri vaikutus.

Puutteellisten säätöjen takia väriavaruuden kalibrointi osoittautui pakolliseksi kompromissiksi. Kaikkien värien deltaE-virhearvo jäi kuitenkin alle kolmen, eli virhettä ei voi silmin havaita. CIE-väriavaruuskolmion perusteella vihreä ja punainen ovat hieman liian kylläisiä, mutta elokuvaa katsoessa tuota ei huomaa.

Kalibroinnin jälkeen

Kuten edellä nähtiin, 7101 on kalibroitavissa kiitettävän lähelle Rec.709-standardia. Kalibroinnin jäljiltä 7101 tuottaa oikein nättiä kuvaa esim. Blu-ray-levyiltä. Spears & Munsil -testilevyllä oleva tietokoneanimaatio Big Buck Bunny on tarkkuudeltaan tavallinen HD, mutta näytti television skaalaamana niin skarpilta ja yksityiskohtaiselta, että sen olisi hyvin voinut uskoa olevan Ultra HD:ta. 7101:n skaalain tuotti positiivisen yllätyksen myös peruspiirtokuvalla; jälki oli aivan katsottavaa jopa n. 1,5 metristä, vaikka lähdemateriaalissa olevat pakkausvirheet erottuivat selvästi.

Taustaa HDR-kuvan kalibroinnille

Philips 7101 on ensimmäinen testaamani ja mittaamani HDR-televisio. HDR asettaa aivan uudenlaisia vaatimuksia sekä mittaajalle että mittalaitteistolle, ja suuri osa television testiajasta kuluikin uuden opettelussa ja testimetodien päivittämisessä HDR-aikakaudelle. Asiaa ei auttanut sekään, että 7101 ei ole ”aito” HDR-televisio, joten mittailussa ja kalibroinnissa vastaan tulleet kummallisuudet pistivät aina arvailemaan oliko ongelma televisiossa, mittalaitteissa vai mittaajassa.

Jostain pitää aloittaa, joten polkaistaan sirkus käyntiin kertomalla mitä HDR ISF Day -kuvatilasta tehdasasetuksilla mitatut käyrät ja käppyrät tarkoittavat.

Todetaan heti kärkeen, että HDR ei käytä perinteistä gammaa. Sen tilalla on Dolbyn kehittämä EOTF (Electro Optical Transfer Function) nimeltä PQ (Perceptual Quantizer). PQ määrittelee miten videosignaalin kirkkaustasot muunnetaan näkyväksi valoksi, mutta siinä missä gamma oli suhteellinen, on PQ absoluuttinen. Tuo tarkoittaa sitä, että videosignaalin jokaiselle kirkkausarvolle on määritelty valoteho, joka näytön tulisi tuottaa. Valoteho, tai kirkkaus, ilmoitetaan niteinä, joka tunnetaan myös candeloina neliömetrillä (cd/m2).

Oikean yläkulman EOTF-kuvaajassa ja väritasapainoa kuvaavassa RGB Balance -kuvaajassa voi nähdä television kirkkauden alkavan jäädä vajaaksi PQ:n määrittelemästä kirkkaudesta jo n. 30 prosentin kohdalla. 50 prosentin kohdalla television tulisi tuottaa 100 nitin kirkkaus, mutta kuvaajan mukaan 7101 jää siitä vajaaksi. 1000 nitin valoteho osuu 75 prosentin kohdalle, mutta oikean yläkulman EOTF-kuvaajan mukaan 7101 ei yllä lähellekään 1000 nitiä.

EOTF-kuvaajan tekee mielenkiintoiseksi sekin, että television suorituskykyä osoittava loiva harmaa käyrä kertoo television tekevän ns. tone mappingia. Tuo tarkoittaa sitä, että televisio tietää omat kykynsä ja maksimivalotehonsa, ja sen sijaan että se yrittäisi uskollisesti seurata PQ:ta, se määritteleekin kuvan kirkkausarvoille uudet arvot oman suorituskykynsä perusteella. Näin se pystyy esittämään sävyjä ja yksityiskohtia myös niiltä kuvan alueilta, joiden pikseleille PQ on määritellyt suurempia kirkkauksia kuin mihin televisio pystyy.

Selitetäänpä sama esimerkin avulla. Useimpien HDR-formaatissa olevien elokuvien maksimikirkkaus on säädetty 1000 nitiin. Videon ohessa kulkeva metadata kertoo televisiolle elokuvan kirkkaimman pikselin tarvitsevan 1000 nitin valotehon. Tone mappingin avulla televisio osaa tulkata kirkkausarvot niin, että 1000 nitiä tarkoittaakin sen omaa maksimikirkkautta, joka 7101:n tapauksessa on 378 nitiä. Videon vaatima 990 nitiä tulkataan televisiossa esim. 375 nitiksi, 800 nitiä tulkataan 320 nitiksi ja niin edelleen. Tone mapping on siis fiksu ratkaisu televisioissa, joiden kirkkaus ei yllä PQ:n vaatimalle tasolle.

Mitä tapahtuu, jos television kirkkaus ei riitä, eikä televisio tee tone mappingia? Siinä tapauksessa televisio seuraa PQ:ta aina omaan maksimikirkkauteensa saakka, ja kaikki sen yli menevät kirkkaustasot toistetaan television maksimikirkkaudella. Tuo tarkoittaa käytännössä sitä, että televisio kompressoi kaikki sen ulottumattomissa olevat kirkkaustasot omaan maksimikirkkauteensa, mikä johtaa kuvainformaation katoamiseen kuvan kirkkaasta päästä.

Palataan hetkeksi käyriin ja käppyröihin. Alareunan vasemmanpuoleinen deltaE-graafi kertoo virheen kasvavan jyrkästi television jäädessä yhä kauemmas PQ:n vaatimasta kirkkaudesta. Oikeanpuoleinen deltaE-graafi kertoo CIE-väriavaruuskolmion kanssa kuinka kauas televisio jää tavoitellusta väriavaruudesta. 7101:n tone mapping ampui itseään jalkaan väriavaruuden suhteen, mutta siitä lisää myöhemmin.

HDR-kuvan kalibrointi: valkotasapaino

CalMAN-ohjelman HDR-työnkulussa kalibrointi aloitetaan valkotasapainon säätämisellä. Tämä tapahtuu mittaamalla väritasapaino 30 ja 80 prosentin harmaalla testikuvalla. Tässä tulos tehdasasetuksilla.

7101:n asetusvalikon ”Custom colour temperature” -valikon WP- ja BL-asetuksiin löytyi nopeasti arvot, jotka tuottivat tällaisen tuloksen:

Kummankin deltaE-virhearvo on alle yhden; hyvältä näyttää. Seuraava askel olisi ollut harmaasävyjen väritasapainon ja tone mappingin hienosäätöä, mutta 7101 ei anna tehdä kumpaakaan HDR-tilassa. Valkotasapainon säätäminen kohdalleen 30 ja 80 prosentin harmaalla riitti onneksi väritasapainon suhteen, kertoo RGB Balance -kuvaaja:

Luminance-kuvaajan pystyakselilta näkee 7101:n kirkkauden yltävän hieman alle 400 nitiin. Asetusvalikoiden säädöillä ei ollut vaikutusta tone mappingiin tai PQ:n seuraamiseen, joten siirrytään väriavaruuden kalibrointiin.

HDR-kuvan kalibrointi: väriavaruus

HDR ei ole sidoksissa mihinkään tiettyyn väriavaruuteen. Se toimisi vaikka Rec.709:n kanssa, mutta Ultra HD:n ansiosta HDR yhdistetään vahvasti Ultra HD -spesifikaation Rec.2020-väriavaruuteen, joka on käytössä mm. Ultra HD Blu-ray -levyillä. Rec.2020 on kuitenkin ongelmallinen, koska kuluttajatelevisiot eivät yllä lähellekään sitä. Lisäksi elokuvat on jo vuosia masteroitu digitaaliteattereita varten suunniteltuun DCI-P3-väriavaruuteen, jota ei tunneta kuluttajalaitteiden standardeissa. Studiot ja laitevalmistajat päätyivät lopulta UHD-julkaisujen kohdalla ratkaisuun, jossa Rec.2020-väriavaruudesta käytetään DCI-P3:n kokoista kaistaletta kunnes televisiot pystyvät näyttämään lähestulkoon koko Rec.2020-väriavaruuden.

Tuo puolestaan aiheutti harmaita hiuksia niille, jotka yrittävät kalibroida UHD-televisionsa UHD Blu-ray-julkaisujen katseluun. Pitäisikö näyttö kalibroida Rec.2020:een vai DCI-P3:en? Aiheesta kinastelevia koulukuntia syntyi tietysti useita. CalMANin kehittäjä on päätynyt vallan toisenlaiseen ratkaisuun: väriavaruus mitataan ja kalibroidaan Rec.2020-väriavaruudessa 50 prosentin värikylläisyys- ja kirkkausarvoilla. Näin Rec.2020-väriavaruudesta rajataan mittausta ja kalibrointia varten DCI-P3:a pienempi väriavaruus, jonka värien kirkkaus on rajoitettu 100 nitiin (PQ:n 50% = 100 nitiä). 100 nitin rajoitus on valittu ilmeisesti sen takia, että kaikkien HDR-televisioiden pitäisi kyetä siihen tekemättä tone mappingia.

7101:n ei yltänyt HDR ISF Day -kuvatilan tehdasasetuksilla CalMANin rajaamaan väriavaruuteen:

DeltaE-graafi kertoo etenkin vihreän, syaanin ja keltaisen jäävän todella kauas tavoitteestaan. 7101:n vajavaiset väriavaruuden säädöt eivät antaneet mahdollisuutta kunnolliseen kalibrointiin, mutta yrityksen ja erehdyksen kautta kävi ilmi, että värikylläisyyden säätäminen maksimiin lähes jokaisen värin kohdalla kasvatti väriavaruutta huomattavasti. Se tuotti tällaisen mittaustuloksen:

Värien deltaE-virheet ovat nyt huomattavasti pienempiä ja osa niistä on virheeltään alle kolmen. Näiden tulosten valossa värikylläisyyden maksimointi oli siis hyvä ratkaisu. Mutta joskus mittaustulokset eivät kerro koko totuutta, joka paljastuu kaikessa karmeudessaan vasta käytännön katselutilanteessa. Tässä tapauksessa väriavaruuden pakotetun laajentamisen huonot puolet pulpahtivat esiin Pan-elokuvan UHD Blu-ray-julkaisua katsellessa.

Pojan ihonväri näytti tässä otoksessa varsin luonnolliselta:

Hieman myöhemmin ruudulle lävähti kuitenkin tämännäköinen otos:

Näyttelijän ihonvärissä on ilmiselvästi liikaa punaista. Mistä tämä ilmiö ja ero kahden kuvan välillä sitten johtuu? Syyllinen majailee 7101:n HDR-kuvan käsittelyssä. Kuten mittauksista nähtiin, televisio aloittaa tone mappingin alle 100 nitin kohdalla, mikä sotkee väriavaruuden mittaustulokset. Kuvien välinen ero selittyy sillä, että värikylläisyyden maksimointi johti HDR-kuvan kohdalla tilanteeseen, jossa värit ovat sitä kylläisempiä mitä kirkkaampia pikselit ovat. Pojan kohtaus tapahtuu varjoisassa tunnelissa, mutta Indiana Jones -wannabe kylpee kirkkaassa auringonvalossa, jolloin värien buustattu kylläisyys nousee esiin. Värikylläisyyden nollaus perusasetuksiin korjasi ongelman ja opetti samalla, että tässä maailmanhistorian vaiheessa HDR-kuvan mittaustuloksiin ei voi sokeasti luottaa.

HDR-kalibroinnin jälkeen

Television säädöt eivät loppujen lopuksi sallineet väriavaruuden kunnollista kalibrointia, joten ruuvasin sen asetukset takaisin oletusarvoihin. Valkotasapainon säätö osoittautui huomattavasti tärkeämmäksi, sillä sen korjaamisen jälkeen 7101 tuotti silmää miellyttävää HDR-kuvaa, jonka värit eivät olleet paljaalla silmällä arvioiden erottuvasti pielessä. Vaikka 7101 ei voi mässäillä HDR-kuvan kirkkaimmilla detaljeilla, näkee sillä eroa UHD Blu-rayn ja tavallisen Blu-rayn välillä 10-bittisten värien ja Rec.709:ää laajemman väriavaruuden ansiosta.

Mustan taso ja kontrasti

7101:n mustan taso ja kontrasti osoittautuivat paremmiksi kuin mitä osasin IPS-paneelilta odottaa. Kun lähtökohdaksi otti Rec.709:ään kalibroidun kuvatilan ja nosti taustavalon kirkkautta yhden pykälän katselutilan valaistuksen takia, mittautui mustan tasoksi 0,0821 nitiä. Kun valkoisesta mittautui 146,6 nitiä, saadaan on/off-natiivikontrastiksi 1786:1. Kuvan kirkkaus riitti hyvin Blu-ray-teräväpiirtokuvan katseluun tavallista olohuonetta hieman hämärämmässä työhuoneessani.

Mahdollisimman hyväksi kalibroidusta HDR-tilasta irtosi valkoisesta 369,9 nitiä ja mustasta 0,2535 nitiä, jolloin on/off-kontrastiksi tulee 1459:1. HDR-kuvan mustan tasoa voi parantaa pimentämällä katselutilan ja vähentämällä taustavalon voimakkuutta. Kyse on tietysti kompromissista, koska toimenpide vähentää samalla kuvan kirkkautta, mistä on muutenkin pulaa HDR-kuvalla.

Valovuoto ja taustavalon tasaisuus

Huoneen pimentämällä ja taustavalon kirkkautta lisäämällä ruudun kulmissa oli nähtävissä valovuotona muuta kuva-alaa kirkkaampia alueita. Allaolevaa kuvaa on ylivalotettu valovuodon erottumiseksi:

Taustavalon tasaisuutta testattiin tasaisen harmaalla kuvalla. Ruudulla voi nähdä kaksi kirkkaampaa pystyaluetta kulmien jäädessä tummemmaksi. Taustavalon epätasaisuus ei pistänyt silmään elokuvia katsottaessa.

Paneelin takaista älyä

Android 5.1 -käyttöjärjestelmän ansiosta käyttäjällä on pääsy Google Play Storeen ja sen tuhansiin sovelluksiin. Philips on tuonut Play Storen rinnalle oman App Gallerynsa, jonka pienehkö valikoima sisältää tälle televisiolle optimoituja sovelluksia. Lähestymistavan hyödyn havaitsi konkreettisesti mediatoistinsovelluksia testatessa. Olen tykästynyt suositun Kodin rinnalla kehitettävään SPMC-sovellukseen, joka toimii joissain Android-laitteissani Kodia paremmin.

Asensin siis SPMC:n Play Storesta ja opin, että SPMC ei osannut käyttää videon toistoon television näytönohjainpiirin rautakiihdytystä laisinkaan, vaan yritti toistaa videota tätä tehtävää varten pahasti alitehoisen keskussuorittimen voimin. SPMC ulos, tilalle Kodi Philipsin omasta valikoimasta, ja johan alkoi lyyti kirjoittaa. HEVC-pakatut UHD-videot 10-bittisillä väreillä ja 60 ruudun kuvanopeudella toistuivat Kodilla kuin vettä vain, jopa tiedostopalvelimelta lähiverkon yli. Television oma mediatoistin osoittautui kädettömäksi tiedostopalvelimien suhteen, mutta toisti edellä kuvatun kaltaiset videot USB-muistitikulta ongelmitta. Se toisti myös Kodin tavoin HDR-videotiedostot oikeaoppisesti HDR:nä.

YouTube-sovellus osaa toistaa palvelussa olevat 4K/UHD-videot, mutta HDR-videot tuottavat sille ongelmia. Netflix-sovellus tukee samoin palvelun 4K/UHD-sisältöä, mutta HDR:ää ei vielä tueta. Philipsin mukaan HDR:ää tukeva Netflix-sovellus on tulossa. Muuta videosisältöä voi striimata mm. Yle Areenan, MTV Katsomon ja Nelosen Ruutu-sovelluksen kautta. Myös Amazon Video -sovelluksen pystyi asentamaan, kunhan vaihtoi ensin maaksi Englannin.

Käytettävyys

Koko testirupeaman aikana suurimmaksi harmituksen aiheeksi muodostui yllättävää kyllä Philipsin käyttöliittymän logiikka – tai tarkemmin ottaen sen puute. Tuntui kuin samoihin valikoihin ja toimintoihin voisi päätyä montaa eri reittiä useasta kaukosäätimen napista, eikä aina voinut olla täysin varma siitä mitä kaukosäätimen napin painalluksesta seuraa. Käyttöliittymän johdonmukaistamisen ja virtaviivaistamisen pitäisi olla hyvin korkealla Philipsin tehtävälistalla, sillä pitkään jatkuneen testailun jälkeen television käytön ei pitäisi aiheuttaa ”eiku”, ”argh” ja ”on se ny prkl” -tyyppistä ääntelyä.

Yhteenveto

Philips 7101 on Ultra HD -televisio, johon on jälkikäteen pultattu HDR-yhteensopivuus. On selvää, että hieman alle 400 nitin kirkkauteen yltävänä se ei voi tehdä HDR-kuvallaan katsojaan samanlaista häikäisevää vaikutusta kuin yli tuhanteen nitiin yltävät HDR-televisiot. Mutta samoin kuin kuvan kasvanut resoluutio, on HDR:kin vain osa uusien standardien luomaa kuvanlaadullista parannusta. 10-bittinen värisyvyys ja Rec.709:ää laajempi väriavaruus ovat edistysaskeleita, joiden tahdissa myös 7101 voi marssia HDR-päivityksen ansiosta.

Jos unohdetaan hetkeksi HDR, 10-bittiset värit ja laajempi väriavaruus, on 7101 varsin tyypillinen hintaluokkansa edustaja mitä suorituskykyyn tulee. Kilpailijoistaan se erottuu edukseen lähinnä Ambilightilla ja kaukosäätimen näppäimistöllä. Miinussarakkeeseen päätyvät Androidin satunnaiset tökkimiset ja käyttöliittymän sotkuisuus. Kuvanlaadullisesti 7101 kaipaa ehdottomasti kalibrointia esittääkseen parasta osaamistaan, mutta sen jälkeen se tuottaa ihan nättiä kuvaa HD- ja UHD-kuvalähteistä, eikä peruspiirtokuvakaan näytä kauhealta hyvän skaalaimen ansiosta.

Plussat ja miinukset

+ Kalibroitavissa kiitettävän lähelle Rec.709-standardia
+ Ambilightin mahdollisuudet
+ Lyhyt toistoviive tietokone- ja pelikäyttöön
+ HDR-kuvan tone mapping
+ Näppäimistö kaukosäätimessä
+ Mediatoistinominaisuudet

– Käyttöliittymän sekavuus
– Toistaa vain 82% DCI-P3-väriavaruudesta
– HDR-kuvan väriavaruuden kalibroinnin vaatimat säädöt puuttuvat
– Kirkkaus tavallisen LED-television tasoa
– Ei tue 3D:tä
– Kuvanparannusominaisuuksista ja automatiikasta enemmän haittaa kuin hyötyä

Jätä kommentti