Jaa mitä, 4K? Hah, unohda se! TV-valmistajat ovat jo kovaa vauhtia siirtymässä 8K-aikakauteen. IFA-messuilla nähtiin 8K-televisioita useilta merkeiltä. Taisi siellä jokunen uusi 4K-televisiokin olla, nurkan takana piilossa.
8K vie ja kuluttaja vikisee… mutta miksi ihmeessä?
Yksi IFAn kiistellyimmistä puheenaiheista on ollut 8K-televisioiden esiinmarssi. Kuluttajan näkövinkkelistä 8K:ssa ei ole mitään järkeä vielä moneen vuoteen — jos silloinkaan. HD:n ruumis sätkii ja pärskii yhä, eikä 4K-sisällöstä ole varsinaisesti runsauden pulaa ainakaan täällä peräpohjolassa. Ja kun HDR:kin on edelleen suurimmalle osalle kuluttajista täysi mysteeri, ei valmistajien 8K-panostukselle tahdo löytyä ymmärrystä.
Miksi 8K sitten on tällä hetkellä niin järjettömän tuntuinen kehitysaskel?
8K-sisältöä ei ole, eikä ole tulossa vielä pitkään aikaan
8K-kuvan siirto vaatii HDMI 2.1:n = kaikki HDMI:llä kytketyt laitteet täytyy päivittää uusiin
8K-sisällön katseluun netin kautta tarvitaan ainakin 50 Mbps:n yhteys
Pelkkä kuvapisteiden määrän lisääminen ei yksinään ole kovin houkutteleva päivitys
Jotta kasvaneesta tarkkuudesta olisi näkyvää iloa, täytyy kuvakoon kasvaa huomattavasti
NHK aikoo aloittaa 8K-lähetykset Japanissa vielä tämän vuoden puolella. Hieno homma heille, mutta ei paljon lohduta muuta maailmaa. Tokion olympialaisissa tullaan varmasti kuvaamaan paljon 8K-sisältöä, mutta sen jakelu on siinä määrin hankalaa, että täkäläisen operaattorin kaapelista tai netistä sitä lienee turha odottaa saavansa.
Ultra HD (4K) oli kuolla lähtötelineisiin, koska kuluttajat eivät kokeneet pelkkää kuvapisteiden määrän kasvamista tarpeeksi houkuttelevaksi. HDR käytännössä pelasti 4K:n lupaamalla paitsi enemmän, myös entistä parempia kuvapisteitä. Nyt viihde-elektroniikan valmistajat ovat tekemässä samaa virhettä: kuvapisteiden määrä nelinkertaistuu taas, mutta siinä kaikki.
8K:n suurin kompastuskivi on, hullunkurista kyllä, kuvan entistä suurempi tarkkuus. Jotta 16-kertaisesti perinteistä HD:ta tarkemman kuvan yksityiskohdat olisivat ilmiselvästi nähtävissä, täytyy televisioiden olla reilusti entistä suurempia. Usko pois, et halua edes kuulla kuinka paljon suurempia.
Vai haluatko? Hyvä on, otetaan pari esimerkkiä. Jos katseluetäisyytesi on 2 metriä ja omaat ns. normaalin 1.0-näkökyvyn, olisi 8K-television optimaalinen kuvakoko… 210 tuumaa kulmasta kulmaan. Entäs toisinpäin, jos ostat 85-tuumaisen 8K-television? Optimaalinen katseluetäisyys olisi, usko tai älä, 80 senttimetriä.
Kyllä, nuo etäisyydet ja koot ovat aivan poskettomia. Kenenkään ei tarvitse istua noin lähellä 85-tuumaista televisiota nähdäkseen eroa 4K- ja 8K-kuvan välillä; optimaalisella tarkoitetaankin koko tarkkuuden erottamista siten, ettet vielä erota yksittäisiä kuvapisteitä. Keskivertonäkökyvyn omaava alkaa nähdä eroa 8K:n hyväksi hieman alle kahdesta metristä 85-tuumaisella ruudulla. Haukansilmillä varustetut näkevät eroa kauempaakin.
Vuosi pari etuajassa (?)
Samsungin Q900R-sarjan 8K-televisiot tulevat myyntiin hyvin pian, ehkä jo tässä kuussa. Sarjan pienin on kooltaan 65″ ja sen isoveljet ovat 75-, 82- ja 85-tuumaisia. Samsungin omaan QLED-näyttötekniikkaan perustuvat televisiot suorastaan pursuilevat uusinta teknologiaa, jonka tärkein tavoite vaikuttaa olevan HD- ja 4K-kuvan skaalaaminen 8K-tarkkuuteen mm. keinoälyä hyväksikäyttäen. TV:t tukevat tietysti HLG-, HDR10- ja HDR10+ -formaatteja, mutta eivät Dolby Visionia. Valmistajan mukaan televisiot saavuttavat jopa 4 000 nitin maksimikirkkauden, jolle – jos se pitää paikkansa – pitää nostaa hattua. Virallisia suomihintoja en ole vielä nähnyt, mutta Tanskassa 65-tuumaisen hinta on varsin maltillinen 5 400 euroa. 85-tuumainen kulkeutuu kotiin hieman yli 15 000 eurolla.
LG ei voi tietenkään jäädä perivihollistaan huonommaksi, joten se esitteli vielä prototyyppiasteella olevan 88-tuumaisen OLED-television 8K-tarkkuudella. Joidenkin kommentaattorien mukaan TV tulisi kauppoihin vasta parin vuoden päästä.
Kiinalainen TCL on maailman kolmanneksi suurin TV-valmistaja, joten ei ihme, että sen osastolla komeili 75-tuumainen 8K-televisio. Ledein toteutettu taustavalaistus on jaettu yli 800 erikseen himmennettävään alueeseen. TV:n kirkkaudeksi ilmoitetaan nykyään jo vaatimaton 1 000 nittiä, mutta tuettujen HDR-formaattien listalla on Dolby Vision. Integroitu soundbar tukee Dolby Atmosta ja sisältää puhekomentoja tottelevan tekoälyapulaisen. Paneeliteknologiana jyllää QLED.
Turkkilainen Vestel valmistaa kodin elektroniikkaa monilla eri merkeillä, kuten Finlux, Luxor, Telefunken, Kendo, Toshiba ja Sharp. Nyt se esitteli omalla brändillään 65-tuumaisen, taustavalaistun LED 8K-television.
Myös Toshiba ja Sharp esittelivät 8K-televisioitaan IFA-messuilla. Sharp on tuomassa ensi vuoden alussa kauppoihin jo toisen sukupolven 8K-televisioita 60-, 70- ja 80-tuumaisina malleina. Toshiba tyytyy tähän hätään 65-tuumaiseen malliin.
Se 8K:sta, siirrytään 4K:n pariin.
Sony: Bravia Master -sarjan televisiot
Viime vuosina ryhtiliikkeen tehnyt Sony marssitti yleisön eteen uudet BRAVIA MASTER -sarjan televisiot AF9 (OLED) ja ZF9 (LCD). Kummatkin tulevat myyntiin syyskuussa ja hyödyntävät X1 Ultimate -kuvaprosessoria.
AF9-mallissa kaiuttimien virkaa toimittaa koko kuvapinta, joka värähtelee kaiutinelementin tapaan vaikuttamatta silti kuvanlaatuun. AF9 tulee myyntiin 55- ja 65-tuumaisena. HDR10:n ja HLG:n lisäksi se tukee Dolby Visionia, mutta HDR10+:tä ei ominaisuuslistalla näy. Mallien suositushinnoiksi ilmoitetaan 3 300 ja 4 300 euroa.
ZF9 julkaistaan 65- ja 75-tuumaisena. Suositushinnoiltaan ne ovat 3 300 ja 6 500 euroa. Tuettujen HDR-formaattien listalla ovat luonnollisesti HDR10, HLG ja Dolby Vision.
Molemmissa televisioissa on Netflixin kanssa suunniteltu ”Netflix Calibrated Mode”, joka on käytettävissä vain Netflix-sovelluksen kanssa.
Sonyn uudet 4K-projektorit
Sony ei ole unohtanut tykittelijöitä, vaan julkisti IFAssa kolme uutta aidon 4K-tarkkuuden projektoria. VPL-VW270ES maksaa briteissä 5 000 puntaa, joten kääntyisiköhän tuo jonnekin hieman alle 6 000 euroon? Aika näyttää. VW270ES:n valotehoksi ilmoitetaan 1 500 lumenia ja tuetuiksi HDR-formaateiksi HLG ja HDR10. HDMI-tulot tukevat nyt täyttä 18 Gbps:n kaistaa, joten 4K HDR 60p toistuu kuin vettä vaan. Hassua kyllä Sony ilmoittaa VW270ES- ja VW570ES-malleille vain dynaamisen kontrastin (350 000:1), jolla ei ole mitään tekemistä tosimaailman kanssa.
VPL-VW570ES paiskaa kankaalle 1 800 lumenia, muttei eroa spekseiltään muuten VW270ES:stä. No jaa, hinnaltaan toki: 8 000 puntaa Englannissa, joten meillä varmaan lähempänä 10 000 euroa.
VPL-VW870ES on malliston lippulaiva. Siinä missä VW270 ja VW570 tuottavat valon perinteisellä elohopealampulla, sykkii VW870:n sydämenä fosforilaser, jolle Sony lupailee 20 000 tunnin elinikää. Valotehoksi ilmoitetaan 2 200 lumenia, mikä tuntuu äkkiseltään laserille kovin vaatimattomalta. Kontrasti ilmoitetaan taas vain dynaamisena: ääretön. Huumorimiehet asialla, selkeesti. 25 000 punnan hintalappu lopettanee hekottelun lyhyeen.
Philips: lisää OLEDia
Englantilaisen audiosuunnittelutoimisto Bowers & Wilkinsin kanssa yhdessä suunniteltu OLED+ 903 tulee myyntiin lokakuussa 55- ja 65-tuumaisina versioina. Television äänentoisto on B&W:n käsialaa, joten siltä on lupa odottaa tyypillistä taulutelkkua parempaa suorituskykyä. Philips on puristanut OLED-paneelista 10 prosenttia lisää valotehoa, jota irtoaa nyt 1 000 nittiä. Kuvankäsittelystä vastaa toisen sukupolven P5-prosessori, joka tuo muassaan SDR-sisällön ”Perfect Natural Reality” -muunnoksen HDR:ksi sekä tuen HDR10+ -formaatille. Android O -päivityksen myötä OLED+ 903 tukee Google Assistantia ja Amazon Alexaa. Vallan mainioksi omissa testeissäni osoittautunut Ambilight on tietysti mukana, ja tykittää seinille elokuvan ja musiikin tahdissa elävää valoa telkun kolmelta sivulta.
903:n pikkuveli OLED 803 tulee myyntiin näinä päivinä, jos ei ole jo. Se on ominaisuuksiltaan lähes identtinen 903:n kanssa valotehoa ja uutta P5-prosessoria myöten. Edullisempi hinta selittyy B&W-äänentoiston korvaamisella perinteisemmällä Philipsin äänentoistolla.
JVC: natiivi 4K:ta ja melkein-8K-projektori
Sony on jo vuosia saanut porskuttaa vapaasti markkinoiden ainoilla aidoilla 4K-projektoreilla (jos todella ökyhintaisia tuotteita ei lasketa), mutta nyt JVC astuu samaan rinkiin. DLA-N5B/W ja DLA-N7B tuottavat kuvan kolmella 4K-tarkkuuden D-ILA -paneelilla, joten ne ovat erottelukyvyn puolesta ihka-aitoja 4K-projektoreja. N5 tulee saataville mustana (N5B) ja valkoisena (N5W) arviolta 8 000 euron hintaluokkaan. Sen valotehoksi lupaillaan 1 800 lumenia ja natiivikontrastiksi (on/off) 40 000:1. HDR-formaateista se ymmärtää HLG:tä ja HDR10:tä.
DLA-N7B on 100 lumenia kirkkaampi, yltäen silti huimaan 80 000:1 natiivikontrastiin. JVC:n mukaan N7B kattaa 100% DCI-P3 -väriavaruudesta ja tukee HLG/HDR10-formaatteja. On vähän hiinä ja hiinä tuleeko N7B:n hintalapussa olemaan neljä vai viisi numeroa ilman desimaaleja.
Sokerina pohjalla on vielä DLA-NX9B, jota JVC mainostaa markkinoiden ensimmäisenä 8K-kotiteatteriprojektorina. Paperispeksit tekevät toki vaikutuksen: 2 200 lumenia, 100 000:1 natiivikontrasti, HLG/HDR10, 100% DCI-P3 ja THX 4K -sertifikaatti. NX9B ei kuitenkaan ole aito 8K-projektori, vaan 4K-paneelien tuottama kuva piirretään kankaalle kaksi kertaa yhden ruudun aikana JVC:n pitkään käyttämällä e-shift -tekniikalla. 8K-lesoilun hinnaksi tulee jonkin matkaa päälle 20 000 euroa.
4K Ultra HD Blu-ray -soittimet
Cambridge Audio esitteli ensimmäisen 4K-soittimensa elokuun alussa. CXUHD tukee HDR10- ja Dolby Vision -formaatteja. Se on varustettu kahdella HDMI-annolla, joista toinen on pyhitetty äänelle. Soittimen kaksi USB 3.0 -liitäntää tukevat videon, musiikin ja kuvien esittämistä USB-muistitikuilta ja kiintolevyiltä. Soitin osaa toistaa myös DVD Audio- ja SACD-levyt. Soitinta saa jo kotimaisista kaupoista 800-900 euron hintaan.
Pioneerin ensimmäinen 4K-soitin, UDP-LX500, tulee syyskuussa myyntiin Japanissa varsin rapsakkaan 1 450 euron hintaan. Se tukee HDR10:n ohella Dolby Visionia, ja toistaa tyypillisten levyformaattien lisäksi DVD Audio- ja SACD-levyt. Keski-Eurooppalaiset kauppiaat mainostavat jo soitinta hintaan 999 euroa.
Panasonicin uusi lippulaivasoitin DP-UB9000 tulee Euroopassa kauppoihin syyskuussa. Soitin tukee poikkeuksellisesti sekä Dolby Visionia että HDR10+:aa, toki HDR10:tä unohtamatta. Panasonic on muistanut audiofiilejä tunkemalla takapaneelin täyteen äänilähtöjä, joiden joukossa komeilee mm. kaksi kappaletta balansoituja XLR-antoja. Eurooppalaisen hintavertailusivuston mukaan soittimen hinta jää parhaimmillaan alle tuhannen euron.
Dolby Vision
Microsoft ilmoitti Xbox One S:n ja X:n tukevan Dolby Visionia uusimmassa, vielä beta-asteella olevassa ohjelmistopäivityksessään. Riemun repeäminen osoittautui hieman ennenaikaiseksi, sillä DV-tuki käsittää tällä hetkellä vain striimauspalvelut. Eikä sekään palkitse kaikkia, sillä testeissä on käynyt ilmi Xboxin hyljeksivän joitain Dolby Vision -yhteensopivia televisioita. Toivokaamme Microsoftin korjaavan puutteet ennen päivityksen virallista julkaisua.
SMPTE:n Simon Gauntlett bongasi kiinalaisen Lenovon ständillä kullankimaltavan läppärin, jonka ominaisuuslistalla komeilevat Dolby Atmos ja Dolby Vision. Simon ikuisti läppärin ja kehaisi sen äänentoistoa.
Samsungin luoma avoin vaihtoehto Dolby Visionille sai lisää ilmaa siipiensä alle, kun Samsung ja Panasonic ilmoittivat julkaisseensa HDR10+ -tuen sisältävän ohjelmistopäivityksen joillekin tämän vuoden 4KTV-malleilleen. Philipsin omistaja TP Vision ilmoitti olevansa kolmas HDR10+:tä tukeva TV-valmistaja. Samaan syssyyn 20th Century Fox -studio kertoi lisäävänsä HDR10+:n tulossa oleviin julkaisuihinsa, ja tiedottavansa asiasta lisää lähiviikkoina. Myös Warner Bros -studiolta odotetaan ilmoitusta formaatin tukemisesta. Lisäksi Amazon Prime Video -palvelun koko HDR-valikoima on saatavilla HDR10+ -muodossa (ainakin joissain maissa).
Philips esitteli kuluvan vuoden ensimmäisellä puoliskolla ilmestyviä televisioitaan kylmänharmaassa Amsterdamissa.
Tilaisuuden pääosassa olivat kolme uutta OLED-mallia: 803, 873 ja 973. 873 on käytännössä viimevuotisen 9002:n 65-tuumainen versio. 973:n (65″) mukana tulee seinä- ja pöytäasennukseen sopiva kangaspäällysteinen ’soundbase’, joka sisältää kuusi kaiutinta. Television takapaneelissa on lisäksi bassokaiutin. Vuoden toisella neljänneksellä ilmestyvä 803 (55″ ja 65″) edustaa uutta minimalistista muotoilua, jonka tunnistaa mm. hieman poikkeuksellisesta jalustaratkaisusta.
Mallit ovat suorituskyvyltään identtisiä, erojen rajoittuessa televisioiden muotoiluun ja äänentoistoon. Kolmikolle yhteisiä ominaisuuksia ovat mm. Ambilight kolmella sivulla, Philipsin ilmoittama 900 nitin kirkkaus, Android M -käyttöjärjestelmä, puheohjattava Google Assistant, viime vuodesta jatkokehitetty P5-kuvaprosessori sekä tuki HDR10/HDR10+/HLG-kuvaformaateille. Philipsin edustajan mukaan ilmainen käyttölisenssi painoi vaakakupissa sen verran paljon, että yhtiö valitsi HDR10+:n Dolby Visionin sijaan.
LED/LCD-mallisto mullistuu. Philips heitti kvanttitäplät romukoppaan: uusissa lippulaivamalleissa 8303 ja 8503 on Quantum Dot -kuorrutetun VA-paneelin tilalla NanoCell-tekniikkaa hyödyntävä IPS-paneeli, joka on ilmeisesti lähtöisin LG:ltä. Paneelin valaistus tapahtuu reunaledeillä, ja mallien kirkkaudeksi ilmoitettiin 400 nittiä. Tuetuiksi HDR-formaateiksi listattiin HDR10, HDR10+ ja HLG. Philips kertoi IPS-paneelin kattavan 90 prosenttia P3-väriavaruudesta, ja tarjoavan leveämmän katselukulman kuin viimevuotinen Quantum Dot -malli.
Joissakin malleissa on mukana minimalistinen kaukosäädin lähinnä puheohjausta varten.
Malleissa 7503 ja 7803 on myös reunaledit, mutta paneelina tavallinen VA. Kirkkaudeksi ilmoitettiin 400 nittiä ja tuettujen HDR-formaattien listalla ovat vain HDR10 ja HLG. Sama pätee 7300-sarjaan, jossa reunaledit on korvattu taustaledeillä, kirkkauden pienentyessä 350 nittiin.
Google Assistantin avulla Philips Hue -lamppuja ja Nest-termostaattia voi ohjata puhekomennoilla.
NanoCell IPS -paneelin ohella Philipsin LED/LCD-malliston merkittävin uudistus on maailmalla kehuja keränneen P5-kuvaprosessorin ilmaantuminen kaikkiin malleihin 7300-sarjasta lähtien. Lisäksi 6500-sarjasta lähtien kaikissa televisioissa on Ambilight kolmella sivulla.
Vuotuisilla IFA-messuilla esiteltiin taas aimo liuta enemmän tai vähemmän jännittäviä tuoteuutuuksia. Tässä koostetta mielestäni merkittävimmistä UHD/4K-julkistuksista.
Televisiot
Aloitetaan muutamalla tavallista paksumman kukkaron omistajille suunnatulla töllöttimellä. Sony ilmoitti 77-tuumaisen A1 OLEDinsa toimitusten alkavan syys-lokakuun tietämillä. Hintalapussa on rotevasti viisi numeroa, joista ensimmäinen ei suinkaan ole ykkönen, vaan kakkonen.
(c) 2017 Sony, used with permission
Panasonic ei jää pekkaa pahemmaksi. Sen 77-tuumainen EZ1000 OLED on saatavana nyt, ja telsun eurohinta on samaa 20 000 euron luokkaa.
Bang & Olufsen on brändi, jolta osataan odottaa näyttäviä ja näyttävän tyyriitä tuotteita. B&O on aloittanut yhteistyön LG:n kanssa, minkä tuloksena se julkaisee kohtapuoliin BeoVision Eclipse -nimisen OLED-television. Töllötin tulee saataville 55- ja 65-tuumaisena. Molemmat tukevat HDR10:tä ja Dolby Visionia, ja niiden käyttöjärjestelmänä on LG:n WebOS 3.5. Brittiläisen HDTVtest-sivuston edustaja huvittui suuresti kurkattuaan messuilla esitellyn BeoVision Eclipsen taakse, sillä töllön takapaneelissa komeili LG OLED55C7:n tarra. Hymy katoaa varmasti jokaisen kasvoilta hinnat kuullessaan: 55-tuumainen maksaa yli 9 000 euroa ja 65-tuumainen lähes 13 000 euroa. On siinä dissainilla hintaa.
Philips esitteli uuden OLED-television kolmen reunan Ambilightilla. 65-tuumainen 9002-malli tulee saataville tammikuussa 2018, kun taas 55-tuumaista pitäisi olla jo kaupoissa. Molemmissa käytetään Philipsin kehittämää P5-kuvaprosessointia ja Android-käyttöjärjestelmää. Philips lupailee television kirkkaudeksi 900 nitiä ja P3-väriavaruuden peittoprosentiksi 99%.
(c) 2017 Philips, used with permission
Philips esitteli myös uuden 8602-sarjan, johon kuuluu 55- ja 65-tuumainen malli. Nämä eivät ole OLEDeja, vaan LCD LED -televisioita, joissa käytetään Quantum Dot -tekniikkaa tarkemman ja laajemman väritoiston saavuttamiseksi. Lokakuussa ilmestyvissä malleissa on kolmen reunan Ambilight ja P5-kuvaprosessointi.
(c) 2017 Philips, used with permission
Hisensen osastolla oli esillä 75-tuumainen ULED-televisio, jonka FALD-taustavalossa on tuhat ohjausaluetta eli zonea. ULED-termistä huolimatta kyseessä on LCD LED -televisio. HZ75U9A-mallin hinnasta tai saatavuudesta ei ole vielä tietoa.
Eurooppalaisen Vestelin omistama Toshiba tekee näyttävää paluuta Euroopan markkinoille kahdella OLED-televisiolla. Niiden paneelit ovat tietysti lähtöisin LG:ltä. Televisiot tukevat HDR10:tä, Dolby Visionia ja HLG:tä. Huhujen mukaan 55-tuumaisen mallin hinta Keski-Euroopassa olisi n. 1 700 euroa. 65-tuumaisen hinnasta ei ole vielä tietoa.
Kiinalainen TCL on maailman kolmanneksi suurin TV-valmistaja, ja haluaa nyt saavuttaa vähintään saman sijan myös Euroopassa. TCL oli perustamassa QLED Alliancea aiemmin tänä vuonna Samsungin ja Hisensen kanssa, joten ei ihme, että sen nyt julkistamat Xess X2 -televisiot ovat Quantum Dot -pisteillä piristettyjä LCD LED -televisioita. 55- ja 65-tuumaiset mallit ilmestyvät Euroopassa ”syksyllä”, ja kuulemma hyvin kilpailukykyiseen hintaan, kiitos TCL:n omien tehtaiden. Saapa nähdä mitä mieltä Samsung on omia QLED-televisioitaan edullisemmista kilpailijoista.
(c) 2017 TCL
TCL:n jymy-yllätys on Xess X6: 85-tuumainen LED LCD -televisio, jonka taustavalo koostuu 600 ryhmään/zoneen jaetuista 1200 LEDistä. Xess X6 on markkinoiden ensimmäinen FALD-taustavaloratkaisua hyödyntävä QLED-televisio, sillä Samsungin Q-sarjan televisiot ovat kaikki ns. reunaledejä. Television kirkkaudeksi ilmoitettiin 1200 nitiä. HDR10:n lisäksi Xess X6 tukee Dolby Vision -HDR-formaattia. TV:n äänentoistosta vastaa Harman Kardonin 12-kanavainen äänijärjestelmä 360 asteen surround-äänellä. Sokerina pohjalla Xess X6 tukee myös Dolby Atmos- ja DTS:X -ääniformaatteja. Myyntiin televisio saapuu ”lähitulevaisuudessa”, mutta hintaa ei vielä kerrottu.
TCL Xess Private Theatre X6 (c) 2017 TCL
Projektorit
Optoma on ehtinyt jo julkaista parikin kuluttajille suunnattua 4K DLP -projektoria, mallit UHD60 ja UHD65. Jälkimmäinen on parastaikaa testipenkissäni, ja syväluotaava arvostelu valmistunee lähiaikoina. Optoman seuraava 4K-projektori on malliltaan UHZ65, jonka valonlähteenä toimii laser. Projektorin valotehoksi ilmoitetaan 3 000 lumenia, se on HDR10-yhteensopiva ja myyntiin sitä odotetaan tänä talvena. Virallista hintaa ei ole vielä julkistettu, mutta huhujen mukaan hinta Yhdysvalloissa asettuisi 5 000 dollarin tienoille.
(c) 2017 Optoma
Sony julkisti kolme uutta HDR-yhteensopivaa 4K-projektoria. Sonyn 4K-projektorit ovat JVC:n DLA-Z1-laserprojektorin ohella edelleen markkinoiden ainoita aitoon 4K-tarkkuuteen yltäviä projektoreita. VPL-VW260ES on uuden mallisarjan edullisin vaihtoehto. Sille ilmoitetaan 1500 lumenin valoteho. Virallista hintaa ei ole vielä julkaistu, mutta eurooppalaiset kaupat tarjoavat sitä jo hieman alle 5 000 euroon. VPL-VW360ES lisää yhtälöön dynaamisen iiriksen, jonka avulla projektori saavuttaa 200 000:1 -kontrastisuhteen, kertoo Sony. VW360ES:n valotehoksi ilmoitetaan myös 1500 lumenia ja hinta asettunee 7 000 euroon, mikäli verkkokauppoihin on uskominen. Marraskuussa ilmestyvä VPL-VW760ES tuottaa 2000 lumenin valotehon laserin avulla. Netissä kuiskutellaan projektorin hinnaksi 15 000 euroa.
VPL-VW760ES. (c) 2017 Sony
JVC on tuomassa markkinoille neljä uutta HDR-yhteensopivaa 4K-projektoria. Niistä yksi, DLA-20LTD, on erikoismalli, joka juhlistaa D-ILA-paneelien 20-vuotista taivalta. DLA-X9900BE:n valotehoksi kerrotaan 2000 lumenia ja kontrastisuhteeksi 160 000:1, joka saavutetaan dynaamisen iiriksen avustuksella. Projektoreissa on täyteen 18 Gbps:n kaistaan yltävä HDMI, joka mahdollistaa 60 ruudun kuvanopeuden 4K-tarkkuudella, 12-bittisillä väreillä ja 4:2:2-värinäytteistyksellä. Mallit X9900 ja X7900 ovat 3D-projektoreita THX-sertifikaatilla.
Acer julkisti kaksi Texas Instrumentsin DLP-mikropeilikennoon perustuvaa laserprojektoria. HDR-yhteensopivan ja markkinoiden pienikokoisimmaksi 4K-laserprojektoriksi mainostetun VL7860:n valotehoksi kerrotaan 3000 lumenia. Laserin eliniäksi valmistaja kertoo 30 000 tuntia Eco-tilassa. P8800 on suunniteltu valaisemaan isompia kankaita 5000 lumenin valoteholla. VL7860:n hinta on vielä mysteeri, mutta ranskalaisen sivuston mukaan P8800 löytäisi uuden kodin n. 6 000 eurolla.
Projektoreista huomiona, että siinä missä televisioille on olemassa valmistajien noudattama HDR-määritelmä, ei moista ole olemassa videoprojektoreille. Standardin puuttuessa projektorivalmistajat päättävät itse, kuinka heidän laitteensa HDR-kuvasignaalia tulkkaavat ja esittävät. Tämän vuoksi HDR:ää ei kannata liiaksi painottaa videoprojektorin valinnassa; ANSI-kontrasti, valoteho, mustan taso, väriavaruuden laajuus ja toistuvien sävyjen määrä ovat kuvanlaadun kannalta huomattavasti tärkeämpiä tekijöitä.
Muuta
LG julkaisi viimeinkin Dolby Vision -tuen sisältävän ohjelmistopäivityksen Ultra HD Blu-ray -soittimeensa UP970. Panasonic esitteli messuilla Lumix DC-GH5-kameransa 2.0-ohjelmistopäivitystä, joka tulee kuluttajien ladattavaksi syyskuun loppuun mennessä. Ohjelmistopäivitys tuo kameraan lukuisia uusia ominaisuuksia, kuten tallennuksen HEVC-kodekilla, 6K-videon anamorfisella linssillä ja tallennuksen HLG-HDR-formaattiin. Lisätietoja päivityksestä löydät täältä.
Philips esitteli Madridissa uuden televisiomallistonsa vuoden ensimmäiselle puoliskolle. Tuosta voi aivan oikein päätellä, että vuoden jälkimmäisellä puoliskolla julkaistaan lisää uusia malleja.
Philips maksoi lentoni ja hotellini, ja kutsui minut tutustumaan uusiin malleihin. Tuliaisina reissulta toin liudan valokuvia, pari lehdistötiedotetta ja keskieurooppalaisen version äkäisestä noroviruksesta… jep, nämä reissut eivät ole aina järin hohdokkaita.
Ambilightin mallia parilla 7000-sarjalaisella.
Ensin lyhyesti Philipsin tärkeimmät uudet kuulumiset:
Uusi P5-prosessori
Android M -käyttöjärjestelmä ja sen mahdollistama HDR-tuki Netflix-sovelluksessa
Tuki HLG:lle, BBC:n ja NHK:n kehittämälle HDR-formaatille
Uusi OLED-malli, 55POS9002
Uusi LCD/LED-lippulaivamalli 7502
Quantum Dot -teknologiaan perustuva malli työn alla
Uusi P5-kuvaprosessori
P5-kuvaprosessori on ollut työn alla useamman vuoden, ja on Philipsin (eli TP Visionin) omaa tuotantoa. Aiemmissa malleissa kuvan prosessointi on tehty kolmella piirillä, jotka P5 nyt korvaa. Osa aiempien piirien ominaisuuksista on siirretty sellaisenaan P5:een, mutta se sisältää myös täysin uusia ominaisuuksia. Lisäksi osa vanhasta prosessoinnista on korvattu kehittyneemmällä versiolla.
Uusia ominaisuuksia ovat mm. edistyneempi kohinanpoisto, yksityiskohtien korostus, paikallisen kontrastin korostus ja HLG-tuki. P5-prosessorin käytännön kyvyistä ei saanut tilaisuudessa minkäänmoista käsitystä, joten sen arviointi saa jäädä odottamaan testitelevision saapumista. Philipsillä on perinteisesti ollut huippuluokan osaamista kuvaprosessoinnin saralla, joten P5 saattaa hyvinkin olla ns. kova luu.
Kuvan viisi osa-aluetta, joiden käsittelyyn P5 hakee parannusta.
Android M ja Netflix HDR
Philips on jo alkanut päivittää 2016-mallistonsa televisioihin Android M -käyttöjärjestelmän. Uusissa malleissa Android M tulee vakiona. Käyttiksen M-versio sisältää tarvittavat palikat HDR-kuvan toistamiseen suoratoistosovelluksissa, joten kuluttajat pääsevät sen myötä nauttimaan Netfilixin HDR-sisällöstä. YouTuben ja muiden sisältöpalveluiden HDR-sisällön toistaminen jäi tilaisuudessa kysymysmerkiksi, mutta päivitän tätä artikkelia lisätiedon valossa.
HLG, lähetystoimintaan suunniteltu HDR-formaatti
Philipsin edustajat olivat kovin tohkeissaan siitä, että useimmat uuden malliston HDR-televisiot tukevat tavallisen HDR10-formaatin lisäksi myös BBC:n ja NHK:n kehittämää HLG-formaattia. HLG on siitä veikeä, että HLG-muotoiset lähetykset ovat samanaikaisesti yhteensopivia tavallisten SDR-televisioiden ja HLG:tä tukevien HDR-televisioiden kanssa. Kanavan ei siis tarvitse lähettää ohjelmaa sekä SDR- että HDR-formaateissa, mikä söisi vähintään kaksinkertaisesti lähetyskaistaa.
HLG on saanut paljon tukijoita maailmalla, ja siitä tuleekin todennäköisesti suosituin HDR-formaatti lähetystoiminnassa. Suomessa kun ollaan, tuo ei vielä moneen vuoteen vaikuta mitenkään antenni- tai kaapelikanaviin, mutta HLG-muotoista HDR:ää saattaa sataa satelliitista hyvinkin pian.
Uusi OLED-malli 55POS9002
Philipsin edellinen OLED-televisio, 901F, on hädin tuskin ehtinyt Suomessa kauppoihin, kun Philips esittelee jo uuden OLED-mallin. 9002 ei Philipsin mukaan ole korvaava malli, vaan molemmat televisiot elävät mallistossa sulassa sovussa. Jotkut ulkomaalaiset arvostelusivustot ovat ylistäneet 901F:ää markkinoiden parhaaksi OLED-televisioksi, joten 9002:lta on lupa odottaa paljon.
9002:ssa on sama LG:n valmistama OLED-paneeli kuin 901F:ssä. Tässä ei ole mitään kummallista, sillä myös LG:n 2017-malliston OLEDeissa on sama paneeli kuin viime vuoden malleissa. Erot viime vuoden malleihin ovat kuvan prosessoinnissa ja paneelia ohjaavassa elektroniikassa. LG on tänä vuonna rutistanut OLED-televisioistaan irti enemmän valotehoa, ja sama pätee Philipsiin: 9002:n kirkkaudeksi ilmoitetaan 750 nitiä, mikä on 100-150 nitiä enemmän kuin 901F:ssä.
9002:ssa on varsin mainioksi osoittautunut Ambilight kolmella sivulla. Siinä missä 901F:ssä on ruudun alla ohuehko soundbar, vastaa 9002:n äänentoistosta takapaneelissa sijaitseva Triple Ring -kaiutin. UHD Alliancen myöntämän UHD Premium -sertifikaatin saanut 9002 tulee näillä näkymiin kesällä myyntiin vain 55-tuumaisena. Hinnasta ei ole vielä tietoa.
LED-lippulaiva 7502
P5-prosessorilla varustettu 7502 tulee myyntiin 49-, 55- ja 65-tuumaisena. Käyttöjärjestelmänä on Android M ja televisiot tukevat sekä HDR10- että HLG-formaatteja. Kuvan kirkkaudeksi ilmoitetaan 400 nitiä, joten Philipsillä on vielä kirittävää mitä LED-televisioiden kirkkauteen tulee. Ambilight laajentaa ja rytmittää kuvan tapahtumia television kolmella sivulla. Äänentoisto hoituu ruudun alla nököttävän soundbarin ja takapaneelista löytyvän subwoofer-elementin voimin. 7502-mallien hintoja ei ole vielä vahvistettu.
Philips ottaa kvanttiaskeleen
Demopäivän viimeisessä sessiossa käytiin läpi P5-prosessorin ominaisuuksia, mutta tarkkasilmäisten toimittajien mielenkiinto siirtyi väistämättä tilan seinällä roikkuvaan prototyyppitelevisioon, jonka alla komeili teksti ”Quantum Dot”. Session vetäjä Danny Tack piti toimittajia pitkään jännityksessä, mutta paljasti lopulta Philipsin työstävän kvanttipisteitä hyödyntävää LED/LCD-televisiota, joka saattaa tulla myyntiin vielä tänä vuonna. Samsung on käyttänyt kvanttipisteitä SUHD-sarjan LCD-televisioissaan jo parin vuoden ajan; tänä vuonna teknologia tekee näyttävän paluun Samsungin QLED-mallistossa. Kvanttipisteillä saavutetaan suurempi valoteho, parempi väritoisto ja laajempi väripaletti. Kyseisen teknologian valjastaminen kertoo paljon Philipsin halusta kuroa kilpailijoidensa etumatkaa kiinni.
Philips 55PUS7101 edustaa Ultra HD -televisioiden keskikastia. 55-tuumaisen 7101:n suositushinta on 1 299 euroa, mutta kotimaisen hintavertailusivuston mukaan sitä saa tällä hetkellä 1 128 eurolla. Erään kotimaisen kodintekniikkakaupan sivuilla television hinnaksi mainostetaan 1 049 euroa, mutta jostain syystä hintavertailusivusto ei kyseistä hintaa listaa.
7101:n design on hillityn vähäeleinen ja varsin tyylikäs. Ruutua kiertää sivuilla ja päällä n. sentin levyinen, alumiiniin värinen metallikehys. Ruudun alapuolella kehys on n. kahden senttimetrin levyinen. Metalliset jalat sijaitsevat television reunoissa, mikä tuo pöytäasennukseen tervetullutta vakautta. Television mitat jalkojen kanssa ovat 1233,2 x 787,9 x 223,1 mm (L x K x S) ja painoa sillä on hieman yli 19 kiloa.
Kaikki liitännät ovat edestä katsottuna television vasemmassa takareunassa. Seinää kohti sojottavat pikkujakki stereoäänen tulolle, Scart-liitin sekä komponenttivideon tulo. Molemmat HDCP 2.2 -yhteensopivat HDMI-tulot osoittavat alaspäin, samoin kuin USB 2.0 -liitäntä, toslink-anto, ethernet-liitin sekä antenni- ja satelliittiliitännät. HDMI:t 3 ja 4 tukevat paluuääntä ja ne on sijoitettu osoittamaan vasemmalle edestä katsottuna. Niiden vieressä on yksi USB 3.0 -liitäntä, yksi USB 2.0 -liitäntä, kuulokelähtö ja CI+/CAM-korttipaikka.
Äänentoistosta vastaa 30 watin vahvistin diskantiltaan aika suttuisesti soivien stereokaiuttimien kera. Takapaneelissa on lisäksi bassotoistoa vahvistava piskuinen subwooferin tapainen lisäkaiutin. 7101 osaa purkaa Dolby Digital Plus- ja DTS Premium Sound -ääniraidat itse. Telsusta lähtee ääntä aivan tarpeeksi vähän isommankin olohuonen tarpeisiin, mutta äänenvoimakkuuden kasvattaminen johtaa nopeasti basson louskumiseen. Kuten tämän hintaluokan televisioissa yleensä, äänentoisto riittää tyydyttävästi peruskatseluun, mutta ei juuri sen vakavampaan käyttöön.
7101:ssä on reunaledein valaistu IPS-paneeli, jonka tarkkuus on Ultra HD:n mukainen 3840×2160. IPS-paneelin hyvä puoli on leveä katselukulma, mutta kolikon kääntöpuolella on muita paneelityyppejä harmaampi musta. DisplaySpecifications-sivuston mukaan 7101:n paneeli toimii 120 hertsin virkistystaajuudella, enkä havainnut syytä väittää muuta. Paneeli on 8-bittinen, mutta toimivaksi havaitun FRC-tekniikan avulla se pystyy tuottamaan 10-bittisen paneelin väripaletin.
7101:n sydämenä hyrrää Android 5.1 Lollipop -käyttöjärjestelmä, joka oli aluksi aivan tolkuttoman buginen. Televisiolle on puolessa vuodessa julkaistu useita järjestelmäpäivityksiä, joiden jäljiltä telkun toiminta on tyystin eri luokkaa kuin testirupeaman alussa; valikot aukeavat ja toimivat nyt aivan erilaisella jouheudella. Täysin bugiton käyttis ei kuitenkaan vielä ole, ja vaikka television buuttaaviin virheisiin törmää yhä silloin tällöin, ovat ne uusimman päivityksen jäljiltä harvinaisia. Philips on ilmoittanut tuovansa Android 6.0 M(arshmallow):n tähänkin malliin jossain vaiheessa.
Television kaukosäädin on siitä poikkeuksellinen, että sen kääntöpuolella on pienikokoinen ja yllättävän hyvällä tuntumalla varustettu näppäimistö. Lienee sanomattakin selvää, että tekstin syöttäminen on sillä huomattavasti nopeampaa kuin virtuaalinäppäimistön ja nuolinäppäinten avulla. Huomasin tosin, että näppäimistön olemassaolon kaken kääntöpuolella unohti helposti, koska sellaista ei yleensä kaukosäätimissä ole.
7101:n ominaisuuksien joukossa on Google Cast, mikä tarkoittaa televisioon sisäänrakennettua Chromecastia. Totesin sen toimivaksi ja helppokäyttöiseksi Windows 7 -tietokoneen Chrome-selaimella, Android-puhelimella ja iPad Minillä; kuva ja ääni siirtyivät Chromecast-yhteensopivista sovelluksista televisioon kivuttomasti.
Ambilight
Philips esitteli ensimmäiset Ambilight-ominaisuudella varustetut televisionsa jo vuonna 2004. Ambilight tarkoittaa television takapaneeliin sijoitettuja ledejä, jotka valaisevat television takana olevan seinän. Tuo voi äkkiseltään tuntua turhakkeelta, mutta 7101:n kolmella sivulla oleva Ambilight osoittautui testailussa odotettua fiksummaksi ideaksi. Ambilightin voi asettaa seuraamaan kuvaa, ääntä, väriä tai sovellusta. Kuvaa seuratessaan Ambilightin ledit värjäävät takaseinän sen mukaan mitä värejä kuvassa esiintyy. Philipsin demovideosta saa hyvän käsityksen Ambilightin toiminnasta:
Monet näön ammattilaiset suosittelevat pimeään katselutilaan ns. bias lightingia, television taakse asennettua valonlähdettä, joka vähentää silmien rasitusta. Ambilightilla on helppo toteuttaa bias lighting asettamalla taustavaloksi yksittäinen väri, jonka sävyä ja kirkkautta voi muuttaa erillisessä asetusvalikossa.
Itse pidin Ambilightista eniten kotibileiden piristäjänä. Kun Ambilightin lähteeksi valitsee äänen, toimivat taustaledit oivasti diskovaloina. Erilaisia valo-ohjelmia on seitsemän. Kuvaamani video yrittää demota niiden eroja:
7101-mallissa on lisäksi Ambilight+Hue-ominaisuus, joka mahdollistaa Philipsin Hue-valojen ohjaamisen langattomasti television kautta. Hue-ledvaloista löytyy lisätietoja osoitteessa meethue.com.
HDR…?
Philips julkaisi loppukesästä 7101:lle HDR-päivityksen. Sen myötä UHD Blu-ray -soitin tunnisti telkun HDR-yhteensopivaksi. Päivitys toi HDR-tuen myös television omaan mediatoistimeen ja Philipsin sovellusvalikoimasta ladattavaan Kodi-sovellukseen. Mielestäni 7101 ei kuitenkaan ole päivityksen jäljiltä HDR-televisio, vaan HDR-yhteensopiva UHD-televisio — aivan samaan tapaan kuin kymmenet muut tv-mallit, joihin valmistaja toi HDR-yhteensopivuuden jälkikäteen ohjelmistopäivityksellä.
Mitä noilla sitten on eroa? No, HDR-televisiolta odotetaan tiettyä suorituskykyä: sen pitäisi osata näyttää 10-bittiset värit, toistaa DCI-P3-väriavaruuden sävyt ja yltää kuvan kirkkaudessa valotehoihin, joihin tavalliset UHD-televisiot eivät pysty. Useimmat HDR-kuvaa sisältävät Ultra HD Blu-ray -julkaisut on masteroitu 1 000 nitin maksimikirkkauteen, joten elokuvan uskollisesti toistaakseen television pitäisi pystyä tuottamaan hetkellisesti 1 000 nitin valoteho pienessä osassa ruutua.
Philips 7101 on kyvyiltään varsin tyypillinen nykyajan UHD-televisio. 8-bittisestä paneelistaan huolimatta se osaa näyttää 10-bittiset värit FRC-tekniikan ansiosta. Täyttä DCI-P3-väriavaruutta se ei kykene toistamaan, mutta saavuttaa Rec.709:ää laajemman väriavaruuden, mistä on hyötyä UHD Blu-ray -julkaisujen katselussa. 7101 kompastuu kalkkiviivoilla valotehon puutteeseen: se tuottaa parhaimmillaan hieman alle 400 nitiä, mikä on varsin normaali suoritus nykyaikaiselta LED-televisiolta. Tuosta on toki jotain iloa HDR-kuvaa katseltaessa, mutta HDR:n täysi dynamiikka ja vaikuttavuus jäävät saavuttamatta.
Monitorina
Käytin testirupeaman aikana 7101:tä moneen kertaan tietokoneen näyttönä. Testi-PC:n näytönohjain AMD Radeon 480 juttelee HDMI 2.0a:ta ja HDCP 2.2:ta, joten se sopi testailuun oivallisesti. (Uusi Doom näyttää 4K:na oikein nätiltä ja pyöri 480:llä yllättävän sulavasti.) 7101 ilmoittaa näytönohjaimelle kelpuuttavansa UHD-kuvaa 10-bittisillä väreillä ja 60 hertsin virkistystaajuudella. Tuolloin on kuitenkin pakko käyttää 4:2:2-värinäytteistystä, koska HDMI 2.0:n kaistanleveys ei riitä 4:4:4-värinäytteistykseen. Värisyvyyden pudottaminen 8 bittiin mahdollistaa 4:4:4:n UHD-tarkkuudella ja 60 hertsin virkistystaajudella.
4:2:2-värinäytteistyksellä tekstissä voi nähdä karsitun väri-informaation aiheuttamaa sotkuisuutta.
Television toistoviive kiinnostaa etenkin pelaajia, mutta sillä on merkitystä myös tuikitavallisessa Windows-työpöytäkäytössä; on ärsyttävää, kun ruudulla näkyvä osoitin reagoi viiveellä hiiren liikkeisiin. 7101:n valikoiden kätköistä löytyy Computer-asetus, jonka kytkentä ohittaa osan kuvan prosessoinnista ja lyhentää siten toistoviivettä. Asetuksen ollessa pois päältä 7101:n toistoviive pyörii 49-50 millisekunnin hujakoilla. Jonkun mielestä tuo on liikaa pelikäytössä, minusta ei. Computer-asetuksen kytkeminen lyhensi toistoviiveen 36 millisekuntiin. HDR-tilalla ei ollut vaikutusta toistoviiveisiin, mikä lienee tervetullut uutinen HDR-kuvaa tuottavan pelikonsolin omistajille.
Liikeresoluutio
Yksi LCD-paneelien heikkous on perinteisesti ollut huonohko liikeresoluutio. Vaikka jokaisella valmistajalla on omat aseensa liikeresoluution parantamiseen, ovat ne pääasiallisesti vain kuvan jälkiprosessointia, eikä näyttötekniikan ytimessä olevaa ongelmaa ole onnistuttu pätevästi selättämään. 7101:n Motion-valikossa majailee kaksi valintaa: Perfect Natural Motion ja Clear LCD. Ensimmäinen tarjoaa kuvan interpolointia, eli uusien väliruutujen luomista lennossa. Heikoimmalla asetuksellaankin se tekee kuvasta luonnottoman sulavaa, mikä saippuaoopperaefektin nimellä myös tunnetaan. Olen nähnyt interpolointiratkaisuja, jotka toimivat myös elokuvien kanssa, mutta Perfect Natural Motionista ei siihen ole. Se toimisi varmaan hyvin urheilulähetyksissä. Clear LCD on mielenkiintoinen, sillä se ei sinänsä paranna liiketoiston tarkkuutta, vaan se puolittaa sivusuunnassa liikkuvan kuvan ”harppauksen” pituuden. Lopputulos vaikuttaa aavistuksen sulavammalta, ja koska Clear LCD ei tehnyt kuvalle mitään hallaa, oli se helppo jättää päälle.
UHD4K.fi käyttää näyttöjen mittaamiseen ja kalibrointiin SpectraCalin kehittämää CalMAN-ohjelmistoa. Tutustu Spectracalin tuotteisiin osoitteessa calman.spectracal.com.
Kuvanlaatu tehdasasetuksilla
Käytännössä kaikkien televisioiden tehdasasetukset jättävät parantamisen varaa – joskus enemmän, joskus vähemmän. 7101 tuotti paketista nostettuna kuvaa, joka jäi kauas Rec.709-standardista. Jotkut esiasetetut kuvatilat näyttivät niin kauheilta, ettei moista olisi kehdannut näyttää kenellekään. Mutta tuo oli tilanne toukokuussa 2016, kun television käyttöjärjestelmä oli vielä keskeneräinen, eikä HDR-tukeakaan vielä ollut.
Philips on julkaissut telkkuun puolen vuoden aikana puolisen tusinaa käyttöjärjestelmäpäivitystä, mikä on kiitettävää toimintaa. Jokainen päivitys on tuonut televisioon joko uusia ominaisuuksia – kuten HDR-tuen – tai parantanut Android-käyttiksen nopeutta ja vakautta. Kuvatilojen tehdasasetuksissa on samoin tapahtunut lievää kehitystä. Lokakuisen päivityksen jälkeen tehdyt mittaukset kertovat joidenkin kuvatilojen olevan edelleen pielessä, mutta edistysaskeliakin on otettu: siinä missä kaikkien kuvatilojen väriavaruus oli aiemmin reilusti Rec.709:ää isompi tuottaen aivan liian räikeät värit, on Movie- ja ISF-kuvatilojen väriavaruus nyt kutistettu lähelle standardia.
Vertailun vuoksi ensin ehkäpä hieman kieli poskessa nimetyn Natural-kuvatilan mittaustulokset tehdasasetuksilla. Kuvan kirkkautta katselutilan valaistuksen mukaan muuttava valosensori on kytketty pois päältä kaikkia mittauksia ja kalibrointia varten.
Tulokset kertovat karun tarinan. Kuvan kirkkaus lähtee täysin karkuteille heti IRE10:n jälkeen, eikä väritasapainosta voi juuri puhua sinisen osavärin korostuessa reippaasti. Gammakäyrä seuraa BT.1886-kohdekäyrää edes jotenkuten vain IRE10:een saakka. Keskimääräinen värilämpötila on lähes 9000 kelviniä, eli vahvasti sinertävä. Natural-kuvatilan tehdasasetuksissa oli päällä yhtä sun toista kuvanpas…parannusautomatiikkaa, minkä johdosta kuvassa näkyvä kontrastitulos esittää dynaamista kontrastia.
Natural-kuvatilan väriavaruus on säädetty tehtaalla mahdollisimman laajaksi, mikä tuottaa aivan liian kylläiset värit. Jonkun mielestä moinen voi näyttää houkuttelevalta, mutta oikeasti ruudulla näkyvä kuva on pahasti pielessä.
Seuraavaksi Movie-kuvatilan harmaatasapaino ja gamma tehdasasetuksilla:
Tämä on jo huomattavasti parempi suoritus, vaikka väritasapaino harittaakin vielä ilkeästi. Gammakäyrästä voi päätellä television hakevan 2.2:n gammaa, vaikka tähtäimessä pitäisi olla BT.1886:n mukainen gammakäyrä. DeltaE-virhe lipsahtaa hyväksyttävän väärälle puolelle IRE30:stä lähtien. Harmaissa on kautta linjan liikaa punaista ja liian vähän vihreää, mutta väritasapainon virhe näyttää sen verran tasaiselta, että sen saanee korjattua kalibroitaessa varsin vähällä vaivalla.
Movie-kuvatilan väriavaruuden koordinaatit osuvat huomattavasti lähemmäs Rec.709:ää kuin Natural-kuvatilan. Vitivalkoinen ja 75% harmaa viettävät punaiseen päin ja niiden deltaE-virhe on reilusti yli hyväksyttävän. Magenta ja sininen ovat mittaustuloksen perusteella niin lähellä standardin määrittelemiä arvoja, että niihin ei tarvitsisi kalibroinnissa koskea lainkaan.
7101 tarjoaa kaksi kalibroitavaksi tarkoitettua ISF-kuvatilaa: Day kirkasta katselutilaa ja Night pimeää katselutilaa varten. ISF-kuvatilan aktivoinnilla saa käyttöön kuvan asetuksia, jotka ovat harmaana muissa kuvatiloissa. Joidenkin televisioiden kohdalla ISF-kuvatilojen säädöt pitää avata ISF-kalibroijan toimesta, mutta 7101:ssä säätöjä ei ole lukittu. ISF-kuvatilojen tehdasasetusten mittaus on aavistuksen turhaa hommaa, koska ne on tehty kalibroitavaksi, mutta täytyyhän lähtötila selvittää.
ISF Night hakee näemmä myös 2.2:n gammaa BT.1886:n sijaan. Väritasapaino on Movie-kuvatilan tapaan punaiseen kallellaan, mutta sitäkin voimakkaammin kuvan kirkkaassa päässä. Gamma-käyrä romahtaa kuvan kirkkaassa päässä pahan kerran.
ISF Night -kuvatilan väriavaruus tavoittelee Rec.709-standardia, mutta jää siitä kauemmas kuin Movie-kuvatila. Kalibroinnin kannalta tärkeän vihreän värin deltaE-virhe on vain 1, mikä lupaa hyvää. Muiden värien virhe on kuitenkin suurempi kuin Movie-tilassa. Tehdasasetuksilla ISF Night -kuvatilan väriavaruus saavuttaa vain 93,4 prosenttia Rec.709-väriavaruudesta. Tuon pitäisi olla korjattavissa kalibroinnilla, koska televisio kykenee paljon Rec.709:ää laajempaan väriavaruuteen.
Kalibrointi Rec.709:ään
Perinteisen SDR-kuvan (Standard Dynamic Range) kalibroinnin lähtökohdaksi valikoitui ISF Night monipuolisemman säätövalikoiman takia, vaikka Movie-kuvatila olikin tehdasasetuksilla lähempänä Rec.709-standardia. Ensimmäiseksi napsin pois päältä kaiken automatiikan ja kuvanparannustoiminnot. Sitten hain mittarin avulla taustavalon (hämäävästi valikossa nimetty kontrastiksi) kirkkaudeksi arvon, joka tuotti valkoisella testikuvalla 120 nitin kirkkauden, ja säädin kirkkauden ja kontrastin kohdalleen testikuvien avulla. Seuraava askel oli väritasapainon säätö Advanced-valikosta löytyvillä värilämpötilan säädöillä, joita löytyy kaksin kappalein punaiselle, siniselle ja vihreälle. Säädöt ovat nimeltään ”WP” ja ”BL”, joista ensimmäinen vaikuttaa kuvan kirkkaaseen ja jälkimmäinen tummaan päähän. Alle 15 minuutissa harmaasävyjen väritasapaino ja gamma asettuivat tällaiseen kuosiin:
DeltaE-virhe on kaikilla arvoilla alle kahden, joten tulosta voi kehua mainioksi. 0,72:n keskiarvo on suorastaan erinomainen saavutus televisiolta, joka vaikutti tehdasasetusten perusteella lähestulkoon toivottomalta tapaukselta. 7101 ei anna valita gammaksi BT.1886:tta, vaan tavoittelee väkisin 2.2:n gammaa asetusvalikon gamma-asetuksen arvolla nolla. Tuo selittää gammakäyrän virheen IRE10-20 kohdalla, sekä väritasapainoa esittävän graafin notkahduksen IRE10:n kohdalla. Vertailun vuoksi alla mittaustulokset, kun CalMAN-ohjelman gammaverrokiksi valittiin BT.1886:n sijaan 2.2:
Kuvan kirkkaus jää IRE50:stä lähtien aavistuksen alle tavoitteen, mutta virhe on luokkaa mitätön.
Sitten väriavaruuden kimppuun. 7101 on hieman kitsas mitä väriavaruuteen vaikuttavien säätöjen määrään tulee. Asetusvalikossa on säädöt vain värien sävylle ja kylläisyydelle, eivätkä ne ole järin hienovaraisia; yhden pykälän muutoksella saattoi olla suuri vaikutus.
Puutteellisten säätöjen takia väriavaruuden kalibrointi osoittautui pakolliseksi kompromissiksi. Kaikkien värien deltaE-virhearvo jäi kuitenkin alle kolmen, eli virhettä ei voi silmin havaita. CIE-väriavaruuskolmion perusteella vihreä ja punainen ovat hieman liian kylläisiä, mutta elokuvaa katsoessa tuota ei huomaa.
Kalibroinnin jälkeen
Kuten edellä nähtiin, 7101 on kalibroitavissa kiitettävän lähelle Rec.709-standardia. Kalibroinnin jäljiltä 7101 tuottaa oikein nättiä kuvaa esim. Blu-ray-levyiltä. Spears & Munsil -testilevyllä oleva tietokoneanimaatio Big Buck Bunny on tarkkuudeltaan tavallinen HD, mutta näytti television skaalaamana niin skarpilta ja yksityiskohtaiselta, että sen olisi hyvin voinut uskoa olevan Ultra HD:ta. 7101:n skaalain tuotti positiivisen yllätyksen myös peruspiirtokuvalla; jälki oli aivan katsottavaa jopa n. 1,5 metristä, vaikka lähdemateriaalissa olevat pakkausvirheet erottuivat selvästi.
Taustaa HDR-kuvan kalibroinnille
Philips 7101 on ensimmäinen testaamani ja mittaamani HDR-televisio. HDR asettaa aivan uudenlaisia vaatimuksia sekä mittaajalle että mittalaitteistolle, ja suuri osa television testiajasta kuluikin uuden opettelussa ja testimetodien päivittämisessä HDR-aikakaudelle. Asiaa ei auttanut sekään, että 7101 ei ole ”aito” HDR-televisio, joten mittailussa ja kalibroinnissa vastaan tulleet kummallisuudet pistivät aina arvailemaan oliko ongelma televisiossa, mittalaitteissa vai mittaajassa.
Jostain pitää aloittaa, joten polkaistaan sirkus käyntiin kertomalla mitä HDR ISF Day -kuvatilasta tehdasasetuksilla mitatut käyrät ja käppyrät tarkoittavat.
Todetaan heti kärkeen, että HDR ei käytä perinteistä gammaa. Sen tilalla on Dolbyn kehittämä EOTF (Electro Optical Transfer Function) nimeltä PQ (Perceptual Quantizer). PQ määrittelee miten videosignaalin kirkkaustasot muunnetaan näkyväksi valoksi, mutta siinä missä gamma oli suhteellinen, on PQ absoluuttinen. Tuo tarkoittaa sitä, että videosignaalin jokaiselle kirkkausarvolle on määritelty valoteho, joka näytön tulisi tuottaa. Valoteho, tai kirkkaus, ilmoitetaan niteinä, joka tunnetaan myös candeloina neliömetrillä (cd/m2).
Oikean yläkulman EOTF-kuvaajassa ja väritasapainoa kuvaavassa RGB Balance -kuvaajassa voi nähdä television kirkkauden alkavan jäädä vajaaksi PQ:n määrittelemästä kirkkaudesta jo n. 30 prosentin kohdalla. 50 prosentin kohdalla television tulisi tuottaa 100 nitin kirkkaus, mutta kuvaajan mukaan 7101 jää siitä vajaaksi. 1000 nitin valoteho osuu 75 prosentin kohdalle, mutta oikean yläkulman EOTF-kuvaajan mukaan 7101 ei yllä lähellekään 1000 nitiä.
EOTF-kuvaajan tekee mielenkiintoiseksi sekin, että television suorituskykyä osoittava loiva harmaa käyrä kertoo television tekevän ns. tone mappingia. Tuo tarkoittaa sitä, että televisio tietää omat kykynsä ja maksimivalotehonsa, ja sen sijaan että se yrittäisi uskollisesti seurata PQ:ta, se määritteleekin kuvan kirkkausarvoille uudet arvot oman suorituskykynsä perusteella. Näin se pystyy esittämään sävyjä ja yksityiskohtia myös niiltä kuvan alueilta, joiden pikseleille PQ on määritellyt suurempia kirkkauksia kuin mihin televisio pystyy.
Selitetäänpä sama esimerkin avulla. Useimpien HDR-formaatissa olevien elokuvien maksimikirkkaus on säädetty 1000 nitiin. Videon ohessa kulkeva metadata kertoo televisiolle elokuvan kirkkaimman pikselin tarvitsevan 1000 nitin valotehon. Tone mappingin avulla televisio osaa tulkata kirkkausarvot niin, että 1000 nitiä tarkoittaakin sen omaa maksimikirkkautta, joka 7101:n tapauksessa on 378 nitiä. Videon vaatima 990 nitiä tulkataan televisiossa esim. 375 nitiksi, 800 nitiä tulkataan 320 nitiksi ja niin edelleen. Tone mapping on siis fiksu ratkaisu televisioissa, joiden kirkkaus ei yllä PQ:n vaatimalle tasolle.
Mitä tapahtuu, jos television kirkkaus ei riitä, eikä televisio tee tone mappingia? Siinä tapauksessa televisio seuraa PQ:ta aina omaan maksimikirkkauteensa saakka, ja kaikki sen yli menevät kirkkaustasot toistetaan television maksimikirkkaudella. Tuo tarkoittaa käytännössä sitä, että televisio kompressoi kaikki sen ulottumattomissa olevat kirkkaustasot omaan maksimikirkkauteensa, mikä johtaa kuvainformaation katoamiseen kuvan kirkkaasta päästä.
Palataan hetkeksi käyriin ja käppyröihin. Alareunan vasemmanpuoleinen deltaE-graafi kertoo virheen kasvavan jyrkästi television jäädessä yhä kauemmas PQ:n vaatimasta kirkkaudesta. Oikeanpuoleinen deltaE-graafi kertoo CIE-väriavaruuskolmion kanssa kuinka kauas televisio jää tavoitellusta väriavaruudesta. 7101:n tone mapping ampui itseään jalkaan väriavaruuden suhteen, mutta siitä lisää myöhemmin.
HDR-kuvan kalibrointi: valkotasapaino
CalMAN-ohjelman HDR-työnkulussa kalibrointi aloitetaan valkotasapainon säätämisellä. Tämä tapahtuu mittaamalla väritasapaino 30 ja 80 prosentin harmaalla testikuvalla. Tässä tulos tehdasasetuksilla.
7101:n asetusvalikon ”Custom colour temperature” -valikon WP- ja BL-asetuksiin löytyi nopeasti arvot, jotka tuottivat tällaisen tuloksen:
Kummankin deltaE-virhearvo on alle yhden; hyvältä näyttää. Seuraava askel olisi ollut harmaasävyjen väritasapainon ja tone mappingin hienosäätöä, mutta 7101 ei anna tehdä kumpaakaan HDR-tilassa. Valkotasapainon säätäminen kohdalleen 30 ja 80 prosentin harmaalla riitti onneksi väritasapainon suhteen, kertoo RGB Balance -kuvaaja:
Luminance-kuvaajan pystyakselilta näkee 7101:n kirkkauden yltävän hieman alle 400 nitiin. Asetusvalikoiden säädöillä ei ollut vaikutusta tone mappingiin tai PQ:n seuraamiseen, joten siirrytään väriavaruuden kalibrointiin.
HDR-kuvan kalibrointi: väriavaruus
HDR ei ole sidoksissa mihinkään tiettyyn väriavaruuteen. Se toimisi vaikka Rec.709:n kanssa, mutta Ultra HD:n ansiosta HDR yhdistetään vahvasti Ultra HD -spesifikaation Rec.2020-väriavaruuteen, joka on käytössä mm. Ultra HD Blu-ray -levyillä. Rec.2020 on kuitenkin ongelmallinen, koska kuluttajatelevisiot eivät yllä lähellekään sitä. Lisäksi elokuvat on jo vuosia masteroitu digitaaliteattereita varten suunniteltuun DCI-P3-väriavaruuteen, jota ei tunneta kuluttajalaitteiden standardeissa. Studiot ja laitevalmistajat päätyivät lopulta UHD-julkaisujen kohdalla ratkaisuun, jossa Rec.2020-väriavaruudesta käytetään DCI-P3:n kokoista kaistaletta kunnes televisiot pystyvät näyttämään lähestulkoon koko Rec.2020-väriavaruuden.
Tuo puolestaan aiheutti harmaita hiuksia niille, jotka yrittävät kalibroida UHD-televisionsa UHD Blu-ray-julkaisujen katseluun. Pitäisikö näyttö kalibroida Rec.2020:een vai DCI-P3:en? Aiheesta kinastelevia koulukuntia syntyi tietysti useita. CalMANin kehittäjä on päätynyt vallan toisenlaiseen ratkaisuun: väriavaruus mitataan ja kalibroidaan Rec.2020-väriavaruudessa 50 prosentin värikylläisyys- ja kirkkausarvoilla. Näin Rec.2020-väriavaruudesta rajataan mittausta ja kalibrointia varten DCI-P3:a pienempi väriavaruus, jonka värien kirkkaus on rajoitettu 100 nitiin (PQ:n 50% = 100 nitiä). 100 nitin rajoitus on valittu ilmeisesti sen takia, että kaikkien HDR-televisioiden pitäisi kyetä siihen tekemättä tone mappingia.
7101:n ei yltänyt HDR ISF Day -kuvatilan tehdasasetuksilla CalMANin rajaamaan väriavaruuteen:
DeltaE-graafi kertoo etenkin vihreän, syaanin ja keltaisen jäävän todella kauas tavoitteestaan. 7101:n vajavaiset väriavaruuden säädöt eivät antaneet mahdollisuutta kunnolliseen kalibrointiin, mutta yrityksen ja erehdyksen kautta kävi ilmi, että värikylläisyyden säätäminen maksimiin lähes jokaisen värin kohdalla kasvatti väriavaruutta huomattavasti. Se tuotti tällaisen mittaustuloksen:
Värien deltaE-virheet ovat nyt huomattavasti pienempiä ja osa niistä on virheeltään alle kolmen. Näiden tulosten valossa värikylläisyyden maksimointi oli siis hyvä ratkaisu. Mutta joskus mittaustulokset eivät kerro koko totuutta, joka paljastuu kaikessa karmeudessaan vasta käytännön katselutilanteessa. Tässä tapauksessa väriavaruuden pakotetun laajentamisen huonot puolet pulpahtivat esiin Pan-elokuvan UHD Blu-ray-julkaisua katsellessa.
Pojan ihonväri näytti tässä otoksessa varsin luonnolliselta:
Hieman myöhemmin ruudulle lävähti kuitenkin tämännäköinen otos:
Näyttelijän ihonvärissä on ilmiselvästi liikaa punaista. Mistä tämä ilmiö ja ero kahden kuvan välillä sitten johtuu? Syyllinen majailee 7101:n HDR-kuvan käsittelyssä. Kuten mittauksista nähtiin, televisio aloittaa tone mappingin alle 100 nitin kohdalla, mikä sotkee väriavaruuden mittaustulokset. Kuvien välinen ero selittyy sillä, että värikylläisyyden maksimointi johti HDR-kuvan kohdalla tilanteeseen, jossa värit ovat sitä kylläisempiä mitä kirkkaampia pikselit ovat. Pojan kohtaus tapahtuu varjoisassa tunnelissa, mutta Indiana Jones -wannabe kylpee kirkkaassa auringonvalossa, jolloin värien buustattu kylläisyys nousee esiin. Värikylläisyyden nollaus perusasetuksiin korjasi ongelman ja opetti samalla, että tässä maailmanhistorian vaiheessa HDR-kuvan mittaustuloksiin ei voi sokeasti luottaa.
HDR-kalibroinnin jälkeen
Television säädöt eivät loppujen lopuksi sallineet väriavaruuden kunnollista kalibrointia, joten ruuvasin sen asetukset takaisin oletusarvoihin. Valkotasapainon säätö osoittautui huomattavasti tärkeämmäksi, sillä sen korjaamisen jälkeen 7101 tuotti silmää miellyttävää HDR-kuvaa, jonka värit eivät olleet paljaalla silmällä arvioiden erottuvasti pielessä. Vaikka 7101 ei voi mässäillä HDR-kuvan kirkkaimmilla detaljeilla, näkee sillä eroa UHD Blu-rayn ja tavallisen Blu-rayn välillä 10-bittisten värien ja Rec.709:ää laajemman väriavaruuden ansiosta.
Mustan taso ja kontrasti
7101:n mustan taso ja kontrasti osoittautuivat paremmiksi kuin mitä osasin IPS-paneelilta odottaa. Kun lähtökohdaksi otti Rec.709:ään kalibroidun kuvatilan ja nosti taustavalon kirkkautta yhden pykälän katselutilan valaistuksen takia, mittautui mustan tasoksi 0,0821 nitiä. Kun valkoisesta mittautui 146,6 nitiä, saadaan on/off-natiivikontrastiksi 1786:1. Kuvan kirkkaus riitti hyvin Blu-ray-teräväpiirtokuvan katseluun tavallista olohuonetta hieman hämärämmässä työhuoneessani.
Mahdollisimman hyväksi kalibroidusta HDR-tilasta irtosi valkoisesta 369,9 nitiä ja mustasta 0,2535 nitiä, jolloin on/off-kontrastiksi tulee 1459:1. HDR-kuvan mustan tasoa voi parantaa pimentämällä katselutilan ja vähentämällä taustavalon voimakkuutta. Kyse on tietysti kompromissista, koska toimenpide vähentää samalla kuvan kirkkautta, mistä on muutenkin pulaa HDR-kuvalla.
Valovuoto ja taustavalon tasaisuus
Huoneen pimentämällä ja taustavalon kirkkautta lisäämällä ruudun kulmissa oli nähtävissä valovuotona muuta kuva-alaa kirkkaampia alueita. Allaolevaa kuvaa on ylivalotettu valovuodon erottumiseksi:
Taustavalon tasaisuutta testattiin tasaisen harmaalla kuvalla. Ruudulla voi nähdä kaksi kirkkaampaa pystyaluetta kulmien jäädessä tummemmaksi. Taustavalon epätasaisuus ei pistänyt silmään elokuvia katsottaessa.
Paneelin takaista älyä
Android 5.1 -käyttöjärjestelmän ansiosta käyttäjällä on pääsy Google Play Storeen ja sen tuhansiin sovelluksiin. Philips on tuonut Play Storen rinnalle oman App Gallerynsa, jonka pienehkö valikoima sisältää tälle televisiolle optimoituja sovelluksia. Lähestymistavan hyödyn havaitsi konkreettisesti mediatoistinsovelluksia testatessa. Olen tykästynyt suositun Kodin rinnalla kehitettävään SPMC-sovellukseen, joka toimii joissain Android-laitteissani Kodia paremmin.
Asensin siis SPMC:n Play Storesta ja opin, että SPMC ei osannut käyttää videon toistoon television näytönohjainpiirin rautakiihdytystä laisinkaan, vaan yritti toistaa videota tätä tehtävää varten pahasti alitehoisen keskussuorittimen voimin. SPMC ulos, tilalle Kodi Philipsin omasta valikoimasta, ja johan alkoi lyyti kirjoittaa. HEVC-pakatut UHD-videot 10-bittisillä väreillä ja 60 ruudun kuvanopeudella toistuivat Kodilla kuin vettä vain, jopa tiedostopalvelimelta lähiverkon yli. Television oma mediatoistin osoittautui kädettömäksi tiedostopalvelimien suhteen, mutta toisti edellä kuvatun kaltaiset videot USB-muistitikulta ongelmitta. Se toisti myös Kodin tavoin HDR-videotiedostot oikeaoppisesti HDR:nä.
YouTube-sovellus osaa toistaa palvelussa olevat 4K/UHD-videot, mutta HDR-videot tuottavat sille ongelmia. Netflix-sovellus tukee samoin palvelun 4K/UHD-sisältöä, mutta HDR:ää ei vielä tueta. Philipsin mukaan HDR:ää tukeva Netflix-sovellus on tulossa. Muuta videosisältöä voi striimata mm. Yle Areenan, MTV Katsomon ja Nelosen Ruutu-sovelluksen kautta. Myös Amazon Video -sovelluksen pystyi asentamaan, kunhan vaihtoi ensin maaksi Englannin.
Käytettävyys
Koko testirupeaman aikana suurimmaksi harmituksen aiheeksi muodostui yllättävää kyllä Philipsin käyttöliittymän logiikka – tai tarkemmin ottaen sen puute. Tuntui kuin samoihin valikoihin ja toimintoihin voisi päätyä montaa eri reittiä useasta kaukosäätimen napista, eikä aina voinut olla täysin varma siitä mitä kaukosäätimen napin painalluksesta seuraa. Käyttöliittymän johdonmukaistamisen ja virtaviivaistamisen pitäisi olla hyvin korkealla Philipsin tehtävälistalla, sillä pitkään jatkuneen testailun jälkeen television käytön ei pitäisi aiheuttaa ”eiku”, ”argh” ja ”on se ny prkl” -tyyppistä ääntelyä.
Yhteenveto
Philips 7101 on Ultra HD -televisio, johon on jälkikäteen pultattu HDR-yhteensopivuus. On selvää, että hieman alle 400 nitin kirkkauteen yltävänä se ei voi tehdä HDR-kuvallaan katsojaan samanlaista häikäisevää vaikutusta kuin yli tuhanteen nitiin yltävät HDR-televisiot. Mutta samoin kuin kuvan kasvanut resoluutio, on HDR:kin vain osa uusien standardien luomaa kuvanlaadullista parannusta. 10-bittinen värisyvyys ja Rec.709:ää laajempi väriavaruus ovat edistysaskeleita, joiden tahdissa myös 7101 voi marssia HDR-päivityksen ansiosta.
Jos unohdetaan hetkeksi HDR, 10-bittiset värit ja laajempi väriavaruus, on 7101 varsin tyypillinen hintaluokkansa edustaja mitä suorituskykyyn tulee. Kilpailijoistaan se erottuu edukseen lähinnä Ambilightilla ja kaukosäätimen näppäimistöllä. Miinussarakkeeseen päätyvät Androidin satunnaiset tökkimiset ja käyttöliittymän sotkuisuus. Kuvanlaadullisesti 7101 kaipaa ehdottomasti kalibrointia esittääkseen parasta osaamistaan, mutta sen jälkeen se tuottaa ihan nättiä kuvaa HD- ja UHD-kuvalähteistä, eikä peruspiirtokuvakaan näytä kauhealta hyvän skaalaimen ansiosta.
Plussat ja miinukset
+ Kalibroitavissa kiitettävän lähelle Rec.709-standardia
+ Ambilightin mahdollisuudet
+ Lyhyt toistoviive tietokone- ja pelikäyttöön
+ HDR-kuvan tone mapping
+ Näppäimistö kaukosäätimessä
+ Mediatoistinominaisuudet
– Käyttöliittymän sekavuus
– Toistaa vain 82% DCI-P3-väriavaruudesta
– HDR-kuvan väriavaruuden kalibroinnin vaatimat säädöt puuttuvat
– Kirkkaus tavallisen LED-television tasoa
– Ei tue 3D:tä
– Kuvanparannusominaisuuksista ja automatiikasta enemmän haittaa kuin hyötyä
Pressitiedotteen mukaan 901F pystyy toistamaan 99% P3-väriavaruudesta, ja sisältää Philipsin omien kuvanparannusteknologien ohella 17 bitin tarkkuudella toimivan väriprosessoinnin. Television valotehoksi ilmoitetaan 540 nitiä. Äänentoistosta huolehtii kuusi sisäänrakennettuun soundbariin sijoitettua elementtiä sekä yksi taakse suunnattu basso.
901F tulee myyntiin vielä tämän vuoden puolella, ja sen virallinen suositushinta Suomessa on 3 499 euroa.
Philipsin messuosastolla oli esillä myös 98-tuumainen 8K-televisio, joka lienee vielä prototyyppi-asteella:
