Samsungin lippulaivamalli hemmottelee pelaajia, mutta on siitä iloa muillekin.

Tämän arvion valmistuminen on viivästynyt kerta toisensa jälkeen mitä eriskummallisimmista syistä. Tuoreimpana mainittakoon se ilonpilkahdus, että parin vuoden työttömyyden jälkeen sain täysin yllättäen varsinaisen unelmaduunin. Vapaa-aika muuttui kertaheitolla harvinaiseksi herkuksi, mikä näkyy sivuston päivitystiheydessä. No, minkäs teet, laskut on maksettava. Ja nyt itse asiaan.

Q9F on, tai oikeastaan oli, Samsungin tämän vuoden QLED-malliston lippulaiva; 8K-tarkkuuteen yltävä Q900R kun taitaa tulla myyntiin vielä tämän vuoden puolella. Viime vuoden malleihin verrattuna Q9F ei ole vallankumouksellinen harppaus kohti täydellistä kuvaa, mutta selvää kehitystä on tapahtunut yhdellä sun toisella osa-alueella.

Syvempää mustaa, kirkkaampaa kiiltoa

Q9F:n taustavalaistus on mallia FALD, eli Full-Array Local Dimming. Kuvapinnan takana olevat ledit on jaettu hieman alle 500 ryhmään, joiden kirkkautta tv:n ohjelmisto säätelee kuvasisällön tarpeen mukaan. Samsung on kuitenkin säätänyt FALD-algoritmin hieman turhan äkäiseksi, sillä se tuppaa rusentamaan tumman pään detaljin olemattomiin pimeissä kohtauksissa. Algoritmi tavoittelee kärkkäästi syvää mustaa ja vähäistä bloomingia, minkä takia se joutuu uhraamaan detaljia kuvan tummassa ja kirkkaassa päässä.

Q9F:n mustan taso on LCD-televisioiden kärkeä, kiitos markkinoiden parhaan hajavaloa vangitsevan suotimen. Sen ja runsaan valotehon ansiosta Q9F tuottaa näyttävää kuvaa myös valoisassa tilassa. Samsungin käyttämän VA-paneelin katselukulma on laajempi kuin VA-paneeleissa yleensä, mutta katselukulman kasvaessa lisääntyy myös blooming, eli tummalla pohjalla olevien esineiden ympärille piirtyvä hehku.

Kohtisuoraan katsottuna Q9F:n blooming on kiitettävän vähäistä… suurimman osan aikaa. Ääritilanteet, kuten videopelin animoidun lataussymbolin pyöriminen muuten mustalla ruudulla, antavat kiistattoman näytön LCD/LED- ja OLED-teknologioiden eroista. Q9F:n ruudulla lataussymbolin liikettä seurasi selkeästi havaittava hehku, koska pikseleitä valaisevat lediryhmät ovat kooltaan liian isoja ja valaisevat siksi pikseleitä, joiden pitäisi olla pikimustia. OLED-tekniikassa jokainen pikseli on ohjattavissa erikseen, eikä esimerkin mukaista hehkua pitäisi esiintyä. Teoria ja käytäntö ovat kuitenkin usein kaksi kovin eri asiaa; näin aivan aavistuksen verran vastaavanlaista hehkua samassa tilanteessa myös OLED-ruudulla.

Kuva, ääni ja virta yhdessä piuhassa

Samsung on jälleen siirtänyt HDMI-liitännät ja liudan muita liitäntöjä ulkoiseen One Connect -boksiin, joka kytketään televisioon muutaman millimetrin paksuisella välijohdolla. Tänä vuonna välijohdossa kulkee myös virta, joten televisioon menee nyt vain yksi johto, joka on helppo jemmata pois näkyvistä. Jos telkun mukana tuleva viisimetrinen välijohto on liian lyhyt, myy Samsung erikseen 15-metristä.

One Connect -boksin piilottaminen onkin eri juttu. Se on nimittäin iso ja painava. HDMI 2.0b -tuloja on neljä, joista yksi tukee ARC-paluukanavaa. Muita liitäntöjä ovat ethernet, optinen äänilähtö, muutama USB 2.0, antennitulot sekä slotti maksukortille. Televisio tukee luonnollisesti myös Wi-Fiä. Takapaneelin kulmassa piilottelee pikkuplugin kelpuuttava Ex-Link, josta lisää myöhemmin.

Kaukosäätimenä toimii tänä vuonna pelkistetyn tyylikäs Smart Remote, jonka mikrofoni mahdollistaa television käytön äänikomennoilla. Ominaisuuden käyttö vaatii internet-yhteyden, koska komennot käyvät Samsungin pilvessä tulkattavana.

Äänikomennoilla voi mm. valita kuva- ja äänilähteitä ja käynnistää sovelluksia. Testasin ominaisuutta vain ohikiitävän hetken, jonka aikana se toimi varsin hyvin, joskin ajoittain ärsyttävän pitkällä viivellä. Televisio tunnistaa lisäksi kiitettävän hyvällä osumatarkkuudella sen HDMI-tuloihin kytketyt laitteet, minkä jälkeen laitteen hallinta onnistuu samalla Smart Remote -kaukosäätimellä. Tiettyyn rajaan asti, tietenkin. Smart Remote ei korvaa esim. Xboxin peliohjainta.

Q9F:ssä on Samsungin uusin Tizen-käyttöjärjestelmä. Se on parhaimmillaan erinomaisen ripeä, ja osaa tuoda sovelluksista suosituksia ja muuta tietoa käyttöliittymän päätasolle. Voit esimerkiksi plärätä Netflixin sisältöä television käyttöliittymässä käynnistämättä itse Netflix-sovellusta.

Sovellusvalikoima ei ole valtava, mutta sisältää tärkeimmät ja yleisimmät palvelut, kotimaiset mukaanlukien. Q9F tukee YouTuben VP9.2-profiilia ja osaa siten toistaa YouTuben HDR-sisällön; tämä temppu onnistuu kovin harvalta upouudelta HDR-televisiolta, joten papukaijamerkki Samsungille.

HDR-formaateista puheen ollen, YouTuben HDR:n lisäksi Q9F tunnistaa ja toistaa HDR10-, HLG- ja HDR10+ -formaatit. Jep, ei Dolby Visionia; tästä ropisee miinuspisteitä. Televisiolla on luonnollisesti UHD Alliancen myöntämä Ultra HD Premium -luokitus.

Oiva näyttö pelikäyttöön

Kuten arvostelun otsikko antaa ymmärtää, Samsung on panostanut vahvasti pelaavan kansanosan hemmotteluun. ALLM, eli Auto Low Latency Mode, paiskaa television automaattisesti Game Mode -tilaan, jolloin toistoviive on vain 15 millisekuntia sekä 1080p- että 4K 60p HDR -kuvalla. ALLM toimii ainakin Xbox Onen kanssa.

120 fps:n tuki kiinnostanee joitain pelaajia. Kun Xbox Onen resoluutioksi valitsi 1080p tai 1440p, ilmaantui hyväksyttävien kuvanopeuksien listalle 120 fps. Moinen kuvanopeus tuntui vaan vaativan enemmän vääntöä kuin Xbonella oli tarjota, joten ominaisuudesta lienee tähän hätään iloa lähinnä PC-pelaajille.

Kun VRR ei ole VRR

VRR, eli Variable Refresh Rate, tahdistaa television PC:n tai pelikonsolin rendausnopeuteen. Näytön lukitsemisen esim. 60 fps:n kuvanopeuteen sijaan VRR:ää tukeva näyttö muuttaa kuvanopeuttaan lennossa ja piirtää vain valmiit ruudut sitä mukaa kun PC/pelikonso ehtii niitä rendata. Näin vältytään keskeneräisten ruutujen piirtämiseltä ja kuvan ”repeilyltä”. Tuloksena on sulavammin päivittyvä kuva.

VRR on osa HDMI 2.1 -standardia. Q9F:n HDMI-tulot ovat versiota 2.0b, joten miten tämä on mahdollista? Siten, että Samsungin tukema VRR ei ole HDMI 2.1:ssä speksattu ominaisuus, vaan AMD:n FreeSync, jonka Samsung on nimennyt uusiksi. Siksi Q9F:n VRR vaatii kuvalähteeltä FreeSynciä pukkaavan näytönohjaimen.

Valitettavasti en päässyt itse testamaan Q9F:n VRR:ää, koska VRR-tuen sisältävä ohjelmistopäivitys tuli jakoon kolme päivää testitelevision palauttamisen jälkeen.

Joo joo, pelit blaa blaa, mites se kuvanlaatu?

Aivan ensimmäisenä silmään pisti television omien valikoiden ja mm. Netflixin käyttöliittymän värien ylenpalttinen kylläisyys. Väripaletti oli luonnottoman saturoitunut, suorastaan räikeä. SDR- ja HDR-toiston kalibroinnilla ei ollut valikoiden väriloistoon mitään vaikutusta. Kalibroidut säädöt astuivat voimaan vasta sisällön toistuessa, mikä tuntuu höntiltä, vaikkei mikään katastrofi olekaan.

Täysin harmaassa testikuvassa näkyi jonkin verran Dirty Screen Effectiä, eli kuvaan kuulumatonta juovaa ja epätasaisuutta. Tavallisella sisällöllä DSE:iä ei havainnut. Sen sijaan kuvassa esiintyi satunnaisesti lievää kirkkauden pumppaamista, jota ei voinut olla huomaamatta.

Kirkkaus ajelehti hieman myös kalibroinnin ja mittausten aikana. Maksimikirkkaudeksi 10 prosentin ikkunalla mittautui milloin hieman alle 1300 nittiä, milloin hieman alle 1500 nittiä. 100% vitivalkoisesta kuvasta herui usean mittauksen keskiarvona pyöreästi 600 nittiä.

Q9F skaalaa HD-sisällön 4K-tarkkuuteen erinomaisen hyvin. SD-sisältö näyttää aika kaamealta, mitä osasi kyllä odottaa: 400 000 pikselin muuntaminen kahdeksaksi miljoonaksi ei ole helppo temppu.

Mitäs muuta… niin tosiaan: paketista nostettuna Q9F ei ollut järin hyvissä säädöissä. Ei ainakaan niin hyvissä kuin mitä lippulaivalta odottaisi. Ja näin päästään aasinsillan kautta mittaus- ja kalibrointituloksiin.

---

UHD4K.fi käyttää näyttöjen mittaamiseen ja kalibrointiin SpectraCalin kehittämää CalMAN-ohjelmistoa. Tutustu Spectracalin tuotteisiin osoitteessa calman.spectracal.com.

---

Mittaukset ja kalibrointi

Keskityin painimaan Movie-kuvatilan kanssa, koska muut kuvatilat sisälsivät kalibroinnin estäviä kuvanparannustoimintoja, joita ei saanut pois päältä. Katsotaanpa ensin millaista jälkeä Movie (SDR) -kuvatila tuotti tehdasasetuksilla. (Klikkaamalla saat esiin isomman mittakuvan.)

• 

• 

Ei järin hyvä tulos, kuten käppyröistä näkyy. Harmaiden väritasapaino alkaa harittaa ilkeästi jo IRE20:n kohdalla. Virheen määrää kuvaava dE2000-arvo lipsahtaa kolmen väärälle puolelle IRE30:n kohdalla ja kasvaa tasaisesti vitivalkoista kohti. Vitivalkoisen virhe on jo sitä luokkaa, että sen näkee selvästi paljaalla silmällä. Gamma pörrää myös omissa sfääreissään, kaukana BT.1886:n mukaisesta 2,4:stä.

Väriavaruuden tilanne on hieman parempi. Tehdasasetuksilla Q9F toistaa 97,4 prosenttia BT.709-väriavaruudesta. Mutta vain punainen ja magenta ovat virheen määrältään hyväksytyn rajoissa.

Kalibroinnin jätin tällä kertaa CalMAN-ohjelman urakaksi. Se osaa nimittäin keskustella Samsungin 2018-mallien kanssa One Connect -boksin Ex-Link -liitännän kautta. Jätin siis CalMANin raksuttamaan ja poistuin takavasemmalle keittämään itselleni pannullisen maukasta teetä.

• 

• 

Tällaista jälkeä autokalibrointi sai aikaan. Harmaiden väritasapaino kohentui merkittävästi, dE-virheen keskiarvon jäädessä alle yhden. Tuota voi kehua erinomaiseksi tulokseksi, vaikka gamman tummassa päässä kaikki ei olekaan ihan kuin pitäisi.

Väriavaruuden kalibronti ei ollut samanlainen suksee. Väriavaruuden peitto kasvoi toki 98,2 prosenttiin, mutta magentan dE-virhe lipsahti päälle kolmeen. 100% ja 75% valkoiset sekä keltainen ovat nyt esimerkillisesti kohdallaan, eikä punainenkaan huono ole. Yritin korjata muita värejä manuaalisesti, mutta tunnin äheltämisen jälkeen oli myönnettävä että tuota parempi tulos ei ainakaan tällä yksilöllä ollut mahdollinen.

Sitten HDR:n kimppuun

SDR-mittausten jälkeen en odottanut liikoja Movie (HDR) -kuvatilan tehdasasetuksilta. Pessimisti ei pety, sanotaan.

• 

SDR-mittauksista tuttu väritasapainon hajoaminen toistui HDR-tilassa. Alempi RGB-käppyrä ottaa huomioon luminanssin, ylempi taas ei. Pielessä ovat silti molemmat. Q9F seuraa EOTF-käyrää esimerkillisesti omaan maksimikirkkauteensa saakka.

Katsotaanpa mitä autokalibrointi sai aikaan HDR-tilassa.

• 

CalMAN teki hyvää työtä. DeltaE-virhearvot ovat vallan erinomaisia, ottipa tuloksissa luminanssin huomioon tai ei. Televisio alkoi kalibroinnin jälkeen tehdä tonemäppäystä yli tuhannen nitin kirkkausarvoille. Tuo ei ole sinänsä huono asia, sillä monet UHD Blu-rayt on masteroitu 4000 nitin maksimikirkkauteen, ja tonemäppäyksen ansiosta Q9F ei leikkaa kuvan kirkkaasta päästä sävyjä samalla tavalla kuin monet muut HDR-televisiot.

Väriavaruuskalibrointi tuli tehtyä, mutta mittausdata ja graafit katosivat kuin suolikaasu saharaan tallennustiedoston korruptoiduttua. Puuh.

P3- ja BT.2020-väriavaruuksien peittomittaukset tallentuivat onneksi kuten pitää.

• 

• 

Q9F loistaa Ultra HD Blu-ray -kiekoilla käytettävän P3-väriavaruuden toistossa. Vihreä ja punainen ovat toki hieman ylisaturoituneita, mutta yli 99 prosentin peitto on erinomainen tulos. Reilusti muita väriavaruuksia laajempi BT.2020 on tulevaisuuden juttu, sillä sitä hyödyntävää sisältöä ei saa vielä mistään. Q9F toistaa 85 prosenttia BT.2020:n sävyistä, enkä tältä istumalta muista nähneeni parempaan pystyvää televisiota.

---